— Heidi Hautala

CETA puskettiin parlamentissa finaaliin

Heidi Hautala

Euroopan parlamentti hyväksyi tänään EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen. Parlamentissa käsittely eteni korkealla tasolla laaditun käsikirjoituksen mukaisesti, jossa kriisien lamauttama EU osoittaa saavansa tuloksia edes kauppapolitiikassa, vaikka sitten vähän painostamalla.

Oli hieman erikoista, että vain kaksi valiokuntaa sai antaa lausunnon kansainvälisen kaupan valiokunnalle.

Enemmistö parlamentissa vastusti myös esitystäni, että ennen ratifiointia parlamentti pyytäisi EU-tuomioistuimelta lausunnon siitä, onko sopimus kaikilta osin EU-oikeuden mukainen. Tämä siis jää nähtäväksi. Kansainvälisen kaupan valiokunnassa ehdotin myös, että ratifiointia siirrettäisiin edes sen verran, että parlamentti varmistaisi omat tiedonsaantioikeutensa, kun Kanada ja EU suunnittelevat tiettyjen lainsäädännönalojen yhdenmukaistamista.

CETA-sopimuksesta neuvoteltiin seitsemän vuotta, mutta se jäi täysin TTIPin varjoon. Täysistuntokeskustelussa kuulimme tänään muun muassa, että EU on ”tuhlannut ensin kaksi vuotta ihmisoikeusvaatimuksiin, ja sen jälkeen toiset kaksi vuotta tarpeettomaan keskusteluun sijoittajasuojasta". Lopputuloksena onkin sopimus, jossa sijoittajien oikeudet nostetaan ympäristön ja työntekijöiden oikeuksien edelle.

Nyt tasapaino on vahvasti yritysten oikeuksien puolella. Tämä koskee erityisesti investoijien mahdollisuutta haastaa valtioita oikeuteen tuottojensa vaarantamisesta. Kanada on mukava maa, mutta kanadalaisille kaivosyhtiöille ei pidä antaa uusia oikeuksia haastaa esimerkiksi Suomea Lapin kaivostoiminnassa, joka huolestuttaa niin ympäristöstään huolestuneita kansalaisia kuin matkailualaakin.

EU ja Kanada ovat tietenkin arvopohjaltaan hyvin samanlaisia ja siten hyviä kumppaneita. Yhteisiin avoimuuden ja demokratian arvoihin perustuvaa suhdetta on syytä syventää entisestään. En kuitenkaan usko, että CETA takaa näitä arvoja. EU ja Kanada voisivat yhdessä edistää ihmisoikeuksien toteutumista, työntekijöiden oikeuksia ja ihmisten ja ympäristön kannalta kestävää kauppapolitiikkaa. Tätä CETA ei takaa.

Myös CETA:n paranneltu investointiriitojen ratkaisumalli tarkoittaa sitä, että suuryritykset voivat haastaa valtiot oikeuteen. Sen sijaan yrityksien aiheuttamia ympäristötuhoja tai ihmisoikeusloukkauksia tuomioistuin ei tutki.

Mitä tämä sitten voi tarkoittaa käytännössä? Romaniassa hallitus päätti suojella historiallisen kaivoskylän alueen kulttuuri- ja luontoarvojen suojelemiseksi. Suojelupäätös pysäytti kanadalaisen kaivosjätin avolouhoshankkeen. Tämän jälkeen kyseinen yritys vaati Romanialta yli kahden miljardin euron korvauksia investointisuojalausekkeiden perusteella.

Samaan aikaan Suomessa Kuusamossa kaivosyhtiö aikoo valittaa kunnan kaavapäätöksestä, jolla Rukaa ympäröivä ainutlaatuinen luonto suojataan kaivostoiminnalta. Tällä kertaa kyseessä on australialainen kaivosyhtiö, mutta toivotaan, ettei Suomessa saada karvasta oppituntia siitä, mitä CETA:n investointisuoja tarkoittaa käytännössä.

Äänestin sopimusta vastaan. Totesin keskustelussa, että nyt on juuri oikea hetki alkaa pohtia sitä, miten EU varmistaa CETA:n jälkeen neuvoteltavissa vapaakauppasopimuksissa tasapainon toisaalta yritysten ja toisaalta kansalaisten sekä valtioiden oikeuksien kesken. Kestävän kehityksen vaatimukset on saatava tuleviin sopimuksiin vedenpitävästi, ei vain julistuksina.