— Heli Järvinen

Metsää ei voi hyödyntää vesien kustannuksella

Upeaa loppukesää himmentää paikoin kohtuuttomaksi ärtynyt sinilevätilanne. Levien synty on saanut monella paikalla alkunsa jo jopa sotien jälkeen, kun rantametsiä ja -soita on ojitettu urakalla. Fosforipäästöt 1960- ja 1970-luvuilla ovat vain pahentaneet asiaa. Nyt kun vedet ovat korkealla, kulkeutuvat ravinteet vanhojakin ojia myöten järviin ja mereen. Yksi pahimmin kärsivistä järvistä Etelä-Savosta on Iso Vehkajärvi, joka muistuttaa enemmän limatehdasta kuin virkistyskeidasta. Naapurisovun merkeissä kannattaa yrittää neuvotella parannuskeinoista, joita ei tosin ole paljoa. Kuparisulfaattia on joskus kokeiltu levien vasta-aineena, puhdistavaa ratasta kehitellään, mutta parasta tietysti olisi vanhojen ojien sulkeminen. Vaikeaa on kuitenkin vaatia aikanaan laillisesti kaivettujen ojien sulkemista. Kun metsien käyttöä aiotaan lisätä ja bioenergiaa saada jopa 10-15 miljoonaa kuutiota entistä enemmän, ei sitä saa kuitenkaan tehdä vesistöjen kustannuksella. Luonnonsuojelu, puhtaat vedet ja metsien tehokkaampi hyödyntäminen ovat mahdollisia yhtä aikaakin.
Jaa sivu: