— Heli Järvinen

Neuvotteluratkaisulla alkaa olla kiire

Eduskunnassa säädetään harvoin lakeja, joiden ei toivota koskaan tulevan käyttöön. Nyt on se hetki. Potilasturvalaki pitää säätää. Se ei takaa täysin potilasturvallisuutta, mutta osittain se voi sen tehdä. Jos se pelastaa yhdenkin hengen, yhdenkin elämän, se on sen arvoinen. Tyylipisteitä toiminta ei silti ansaitse. Laki ei ratkaise Tehyn ja kuntatyönantajan neuvottelukiistaa, mutta sitä ei ratkaise myöskään pelkkä raha. Kiistassa on pitkälti kyse myös huonosti toimivasta sopimusjärjestelmästä. Kaikki teemme töitä sen eteen, että sopimus syntyisi ennen joukkoirtisanoutumisten toteutumista. Tavallaan harmittelen sitä, että tämä laki ei vaadi perustuslain säätämisjärjestystä. Harmittelen sitä vain siksi, että nyt se antaa oppositiolle tilaa poliittiseen peliin. Kukaan ei halua ottaa kontolleen keskos- ja teho-osastokuolemia, ja siksi tämä laki pitää säätää. Jos laki toteutettaisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä, myös oppositio joutuisi seisomaan sen takana. Uusimman Suomen Kuvalehden mukaan sairaanhoitajat ovat kuudenneksi, kätilöt kahdeksanneksi, vanhustenhoitajat yhdenneksitoista ja lastenhoitajat seitsemänneksitoista arvostetuimpia ammattilaisia. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkiksi kansanedustajat ovat samalla listalla vasta sijalla 268. Miksi nämä arvostuslistalla korkealla olevat ammattilaiset sitten ovat palkkakuopassa? Se johtuu vuosikymmenien kehityksestä, ja yhdellä tulokierroksella sitä ei mitenkään kokonaan muuteta. Naisten työ on valitettavan pitkään nähty kutsumuksena. Ehdotankin pitkäjänteistä työntekoa ja samankaltaista linjanvetoa kuin me täällä teemme esimerkiksi puolustuspoliittisen ja liikennepoliittisen selonteon kimpussa. Miksi emme lähde tekemään palkkapoliittista selontekoa yli tämän hallitusohjelman? Hoitajat ja muiden matalapalkka-alojen työntekijät ovat korotuksensa ansainneet, mutta kertaheitolla korotusten toteuttaminen on kestämätöntä!
Jaa sivu: