— Heli Järvinen

Ihmisenä- vai edustajana olemisen taitoa?

Eilisessä täysistunnossa käsiteltiin yli kaksi tuntia Tommy Tabermannin lakialoitetta ihmisenä olemisen taidon hyväksymisestä kouluaineeksi. Oikeasti! Aika moni vielä kannatti hanketta. Itse yritin pistää hieman jäitä hattuun. Tästä lakialoitteesta saa sen vaikutelman kuin äidinkielen, fysiikan, kemian, ruotsin, yhteiskuntaopin ja historian, muiden aineiden opetus olisi vain piikillä tiedon pursottamista oppilaaseen. Todellisuus on kuitenkin se, että ihmisenä olemista opetellaan joka ainoalla oppitunnilla ja myös niiden ulkopuolella. Nykypäivän oppimiskäsitykset tukevat oppilaan kasvua nimenomaan tämän omiin kokemuksiin perustuen. Opiskelija toteuttaa ja oppii ihmisenä olemista eri asioihin perehtymällä ja itseään toteuttamalla sekä omaa toimintaansa muihin heijastamalla. Aloitteessa esiintuodut asiat, nuorten pahoinvointi, syrjäytyminen ja koulukiusaus, ovat erittäin vakavia asioita, joihin tulee puuttua ja joita pitää ehkäistä, mutta keinona ihmisenä olemisen oppiaine on kyllä väärä. Esa Lahtela nosti esiin sen, että eduskunnassakaan ei uskalla enää katsoa kuin hissin seinärakoon. Jos tämän kevään keskustelusta ei ole mitään opittu, ei edes sen vertaa, osataanko täällä katsoa ihmisiä silmiin, rintavakoihin vai seinärakoihin, niin siinä tapauksessa se seinärako on nimenomaan se varmin vaihtoehto. Mutta toivon, että edes täällä osattaisiin katsoa ihmisiä silmiin. Ehkä tämä lakialoite opettaa meille edustajille myös edustajana olemisen taitoa. Joskus kolumnit, seminaarit ja julkinen keskustelu ovat parempia ja veronmaksajille, myös niille lapsiperheille, halvempia keinoja asioiden edistämiseen. Tämän asian uskon olevan juuri sellainen.
Jaa sivu: