— Heli Järvinen

Ulkomaalaislaki parantaa monta epäkohtaa

Eduskunnassa keskustellaan tänään ulkomaalaislain muutoksesta. Muutoksessa ulkomaalaislaki saatetaan vastaamaan  turvapaikkamenettelydirektiivin säännöksiä.

Muutoksen myötä Suomi hoitaa kuntoon oman osuutensa, eikä yhtään liian aikaisin, päinvastoin: olemme jo nyt saaneet huomautuksia hidastelusta. EU:n direktiivi, joka on lain muutoksen pohjana, on minimitason direktiivi, jonka alle lainsäädännössä ei saa mennä.

Suuresta julkisesta kohusta huolimatta tällä lailla ei avata rajoja vapaalle maahantulolle eikä aiheuteta pakolaistulvaa, vaan selkeytetään ja vahvistetaan lailla jo olemassa oleva ja toimiva oikeuskäytäntö.

Ehdotuksen mukaisesti säädetään lain tasolla ja täsmällisesti useista seikoista, jotka ovat aiemmin perustuneet tulkintakäytäntöihin tai lakia alemmantasoisiin säädöksiin. Tämän vahvistaa myös sisäministeriön poliisiosasto, jonka mukaan ehdotettu säännös vastaa pääsääntöisesti poliisin ja rajavartiolaitoksen toiminnassa noudatettavaa käytäntöä. Uusi laki parantaa myös turvapaikkamenettelyn ennakoivuutta ja avoimuutta sekä hakijoiden yhdenvertaista kohtelua.

Pakolaistulvien pelkääjille on ehkä syytä muistuttaa parista luvusta: viime vuonna esimerkiksi Ranska myönsi yli 11 000 turvapaikkaa, kun Suomessa turvapaikkoja myönnettiin samaan aikaan 93. Samaan aikaan Irakin naapurimaihin tulvii jopa miljooonia pakolaisia. Jos pakolaisten määrä meillä kasvaa, se ei johdu tästä laista tai sen puutteesta, vaan ilmastonmuutoksesta, ympäristökatastrofeista ja maailmanlaajuisesta talouskriisistä.

Suomessa on myönnetty turvapaikanhakijoille satoja oleskelulupia, jotka eivät mahdollista työntekoa. Tähän onneksi tulee nyt muutos. Kotoutumisen näkökulmasta on tärkeää, että maahan jäävällä on mahdollisuus ja oikeus elättää itseään, sillä pakotettu työttömyys johtaa helposti syrjäytymiseen ja joskus jopa rikollisuuteen. Käytännössä lakiesitys mahdollistaa turvapaikanhakijan entistä nopeamman hakeutumisen työntekoon.

Muutokset parantavat myös maahanmuuttoviraston päätösten laatua ja hakijoiden oikeusturvaa hallinnossa.

Uudistus on tervetullut siltä osin, että tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen ehdotetaan korvattavaksi jatkuvalla oleskeluluvalla tilanteissa, joissa maasta poistaminen ei ole hakijasta riippumattoman teknisen esteen vuoksi mahdollista. Vähemmistövaltuutettu kiinnitti huomiota niihin kohtuuttomiin ja ihmisoikeusnäkökulmasta epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin, joihin ns. B-luvan antaminen tämäntyyppisissä tilanteissa johti.

Ihan toinen kysymys on sitten turvapaikan hakijoiden ja saajien kotouttaminen, joka kaipaa kipeästi lisää resursseja.

Tähän asti ulkomaalaislain mukaisen tilapäisen luvan saaneille ei yleensä ole myönnetty kotikuntaa eikä heidän katsota asuvan Suomessa soveltamisalalaissa tarkoitetulla tavalla. Heillä ei näin ollen ole oikeutta asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan eikä palveluihin, eivätkä he kuulu kotouttamistoimenpiteiden piiriin. Siis vielä kiteytettynä: kun ei ole kuntapaikkaa, ei ole kotipaikkakuntaa ja silloin ei ole kotouttamistoimia eli käytännössä heidän elämänsä pyörii siis vastaanottokeskuksissa.

Lain muutos selkeyttää järjestelmää niin, että luvan saaneilla on jatkossa  oikeus päästä kotouttamista tukevien palveluiden piiriin. Tämä lisää kuitenkin kuntakustannuksia, ja siksi pakolaisten vastaanotosta maksettavien korvausten tasoa tulisi korottaa vastaamaan todellista tarvetta. Nykyiset korvausten määrät ovat pysyneet muuttumattomina vuodesta 1993 lähtien.

Valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa tuleekin harkita, voitaisiinko maahanmuuttajien lukumäärä ottaa huomioon laskennallisena kustannustekijänä myös sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmässä.

Jaa sivu: