— Heli Järvinen

Mielenkiintoinen eläkejahti

Työuran pidentämistavoitteet saivat kieltämättä melko vauhdikkaan alun. Se olisi voinut olla sopuisampikin, mutta toisaalta olisimmeko ilman räväkkää ulostuloa saaneet näin nopealla aikataululla yksimielisyyden siitä, että eläkkeelle siirtymistä pitää myöhentää kolmella vuodella? hallituksen alkuperäinen esitys virallisen vanhuuseläkeiän myöhentämisestä 63:sta 65:een vuoteen olisi pidentänyt todellista työuraa arvioiden mukaan vajaalla vuodella, kun uusi päätös tavoittelee siis kolmen vuoden todellista pidennystä. Se, onko tämä hallituksen tappio vai voitto, riippuu siis vahvasti niistä silmälaseista, joiden läpi asiaa tarkastellaan. Oleellista on, että eläkkeet ovat jatkossakin sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kestäviä. Sosiaalisesti hallituksen päättämä nykyrahassa 685 euron takuueläke toimii hyvin perälautana. Pienimpiä eläkkeitä saavat useimmin yksinäiset naiset ja mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat miehet, joiden täytyy jatkossakin olla päätöksentekijöiden huomion keskipisteenä. Taloudellisesti kestävää on se, että pystymme itse ja ilman velkaa myös eläkejärjestelmämme rahoittamaan. Eläkeläisten määrän kasvaessa ja työtätekevien määrän vähetessä tarvitsisimme nykyisellä palvelu-, vero- ja eläketasolla 8 prosentin vuosittaisen talouskasvun, ja jokainen ymmärtää, ettei se ole mahdollista. Poliittisesti kestävää on se, että nyt saamme työuran pidentämissuunnitteluun laaja-alaisen työryhmän, joka perkaa erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on edetä kannustuksen ja vaihtoehtojen hengessä. Vaikka suomalaiset ovat nyt hanakasti vastustaneet eläkeiän nostoa, väitän, että vastaukset olisivat hyvin erilaisia, jos mahdollisuus olisi tehdä kolmipäiväistä työviikkoa, viisituntista työpäivää tai hyödyntää muita joustoja.
Jaa sivu: