— Heli Järvinen

Malariapäivä koskettaa myös meitä

Malaria on yksi maailman tappavimmista taudeista erityisesti kehitysmaissa. Pelkästään Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kaksi lasta minuutissa kuolee malariaan. Malariaa levittävät hyttyset yli sadassa maassa ja siihen on vaarassa sairastua yli kolme miljardia ihmistä.

Malarian leviämistä kuvaa meidän kotoisen itikkamme toiminta: kosteikoissa viihtyvä naarashyttynen puraisee ja imee verta. Toisin kuin meillä, mosquito-hyttynen levittää vereen parasiitteja, jotka alkavat tuhota terveitä soluja. Suurimmassa vaarassa ovat alle 5-vuotiaat lapset sekä raskaana olevat naiset.

Malarian torjuntaa hidastaa suuri köyhyys. Vaikka malaria pystytään torjumaan ja parantamaan, haittaa tätä työtä kehitysmaiden rahapula. Kaikkien kotien varustaminen hyttysverkoilla ja kaikkien sairaiden hoitaminen tartunnan jälkeen on maille yksinään mahdoton tehtävä. Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat kaukana keskuksista tiettömien taipaleiden takana asuvat ihmiset, joilla on puutetta sekä tiedosta, rahasta että terveydenhoidosta.

Väestö- ja kehityspoliittisiin ongelmiin keskittyvä Euroopan parlamenttien välinen foorumi kävi pari viikkoa sitten Kamerunissa opintomatkalla tutustumassa malarian torjuntaan ja hoitoon. Moni voi kysyä, mitä hyötyä on kansanedustajien kuljettamisesta paikan päälle katsomaan ongelmaa, mutta taudin parissa työskentelevät ovat vakuuttuneita siitä, että vain näkemällä ongelmat myös ihmiset länsimaissa muistavat auttamisen tärkeyden.

Savimajoissa ja sairaaloissa vierailu, paikallisten ihmisten kuuntelu, pienten lasten kanssa touhuaminen ja elämän näkeminen paikan päällä avaa kieltämättä silmiä monella tavalla. Koska kouluttamattomien ihmisten on vaikea ymmärtää malarian vakavuutta, naisia on vaikea houkutella tulemaan sairaalaan saamaan malarianvastaista ehkäisyä. Verkoista on jatkuvaa pulaa jopa sairaaloissa, joista ne häviävät potilaiden matkaan. Etenkin maaseudulla elää ehkäisyä haittaavia ennakkoluuloja: eräässäkin kylässä oli vahva usko verkkojen
tarpeettomuuteen, koska Citronella-puun lehdistä valmistettu tee uskomuksen mukaan ajaa saman asian. Kamerunin erityisongelmina ovat laajalle levittäytynyt korruptio sekä oman hyttysverkkotehtaan puute. Hallinnosta puolestaan puuttuvat rahankäytön selkeät suunnitelmat sekä seuranta, mikä heikentää länsimaiden
halua auttaa. Juuri tästä syystä Kameruninkin on ollut vaikea päästä Global Fundin rahoituskohteeksi.

Korruptiosta huolimatta malariatyö on sielläkin tuottanut tulosta: ihmiset ovat entistä tietoisempia ongelmista ja hyttysverkkoja löytyy yhä useammasta kodista.

Monilla alueilla etenkin Kaakkois-Kamerunissa on saatu hyviä hoitotuloksia, maahan on synnytetty toimiva yhteistyöelin malariaa vastaan ja sänkyverkkoja on alettu jakaa vastikkeetta raskaina oleville naisille ja pienille lapsille.

Kamerunilla on käsillä kohtalon hetket, sillä Global Fundin uusi hakukierros on parhaillaan menossa. Jos Kamerun ei pysty vakuuttamaan järjestöä omilla taidoillaan organisoida malaria-apua, uhkaa se jäädä ilman rahaa.

Asia koskettaa myös meitä suomalaisia ja eurooppalaisia, jotka kipuilemme maahanmuuttajaongelman ympärillä. Vaikka malariaan sairastuu vuosittain vain korkeintaan kymmenkunta suomalaista, joudumme maksamaan laskua sairaudesta kehitysavussamme. Vaikka maailman suuren pakolaisongelman syynä ovatkin sodat,
nälänhädät ja ilmastonmuutos, edistämme malarian ehkäisyyn panostamalla myös turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia asua kotiseuduillaan tai lähellä niitä.

Siksi Malariapäivää 25.4. kannattaa viettää vakavan pohdinnan kera.

Jaa sivu: