— Heli Järvinen

Kerjäläiset kyykkyyn

Otsikko kuvaa romanikerjäläisistä tehdyn lakialoitteen henkeä kerjäämisen muuttamisesta laittomaksi. Aloitteen tekijältä ja allekirjoittaneelta on unohtunut kuitenkin yksi asia: Suomessa kerjäävät romanit ovat jo polvillaan ja kyykyssä niin kuvaannollisesti kuin sanatarkastikin.

Heitä kyykytetään pahimman mukaan jo omissa kotimaissaan, lähinnä Bulgariassa ja Romaniassa, joissa koulunkäynti-, työskentely-, pesu- ja muut osallistumismahdollisuudet ovat surkeat, jos niitä ylipäänsä on.

Sama jatkuu Suomessa, johon kerjäläiset tulevat leveämmän leivän perässä. Viranomaiset purkavat leirejä ja kansanedustajat tekevät lakialoitteita, jotta heidän toimintansa saataisiin rikolliseksi.

Onkohan yksikään lakiehdotuksen allekirjoittaneista pohtinut, mitä rikollista edes voi olla siinä, että istuu polvillaan kadunkulmassa katse maahan luotuna ja edessään muki, johon toivoo jonkun pistävän lantin? Jos tuo on rikollista, niin väitän eduskuntatalosta jokaisen yltävän suurempaan rikollisuuteen!

Mitä sitten pitäisi tehdä? EU:n kautta pitää koventaa painetta korjata romanien asemaa heidän kotimaassaan. Asia pitää pistää selkeäksi ehdoksi kaikille tukirahoille ja apua pitää myös valvoa.

Täällä Suomessa rahan antaminen ei edistä kerjäläisten oloja suuntaan eikä toiseen. Kerjäämisen taustalla epäillään olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt osoittamaan väitteitä todeksi. Jos kerjäläisille haluaa jotakin antaa, niin ruoka on toimiva vaihtoehto. Se päätyy varmimmin kerjäläisen omaksi hyväksi, eikä kannusta silti uusia yrittäjiä tulemaan mukaan toimintaan.

Samaa mieltä aloitteen allekirjoittajien kanssa olen siitä, että köyhyys on rikollista. Mutta se on nimenomaan meidän rikoksemme, meidän, jotka pidämme yllä köyhyyttä luovaa epätasa-arvoa ja rakenteita, jotka takaavat riittävän sosiaaliturvan vain osalle ihmisistä. Se on myös niiden ihmisten rikos, jotka toisten hätää hyväksikäyttämällä haluavat hyötyä tilanteesta itse.

Asiassa on sen sijaan mahdoton syyttää niitä, jotka ihmisarvonsa peliin pistämällä istuvat päivä toisensa polvillaan Suomen katalissa olosuhteissa ja anovat lanttia.

Oleellisinta on silti tehdä töitä romanien ihmisarvon palauttamiseksi kansainvälisesti ja heidän omien elinalueidensa korjaamiseksi, jottei kenenkään tarvitsisi lähteä kerjuulle kauas pohjolaan. Heidän siirtämisensä pois silmistä lain turvin on vain itsepetosta siitä, että asiat korjaantuisivat itsestään. Kadun kulmissa heidät nähdessämme muistamme jatkaa työtä tilanteen aidoksi korjaamiseksi.

Jaa sivu: