— Heli Järvinen

Mummot saivat Suomen sekaisin

Venäläinen ja egyptiläinen isoäiti saivat tänä keväänä suomalaiset sekaisin – ja hyvä niin. Miksi mummot eivät voi jäädä tänne? Eikö meillä todellakaan arvosteta isoäitejä? Kysymyksiä on riittänyt niin viranomaisille kuin kansanedustajillekin.

Niin välttämättömiä kuin molemmat isoäidit perheille ovat, lainsäätäjä joutuu pohtimaan asiaa yleisemmästä näkökulmasta: Onko meidän lakimme sellainen kuin miksi se on tarkoitettu ja mitä olisi tehtävissä, jotta järjestelmä koettaisiin oikeudenmukaisemmaksi.

Kolme asiaa nousee ylitse muiden: Vaikka perheet ovat luvanneet hoitaa isoäitinsä itse ilman yhteiskunnan apua, emme voi luoda maahan kahden kerroksen väen järjestelmää, jossa osa on sosiaaliturvan piirissä ja osa sen ulkopuolella. Kaikille suomalaisille ja tänne hyväksytysti tulleille kuuluvat samat edut, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet.

Toinen asia on palveluidemme kattavuus. Niin ihanaa kuin olisikin ottaa vastaan kaikki tänne haluavat isovanhemmat, pitää meidän varmistaa, että pystymme myös tarjoamaan heille tarvittaessa palveluja. Viime vuoden vanhuskeskustelun jäljiltä en haluaisi enää lukea lehdestä lööppejä siitä, kuinka egyptiläinen isoäiti ei ymmärrä ketään vanhainkodissa.

Kolmas asia, jota meidän täytyy sisimmässämme tutkia, on isovanhempien merkitys perheelle ja perheen merkitys isovanhemmille. Muualta muuttaneille merkitys on selkeämpi ja suurempi – olisikohan meillä jotakin oppimista heiltä?

Kaikkia näitä asioita pohditaan, kun tutkitaan, miten lainsäädäntömme saataisiin paremmin vastaamaan yhteistä oikeudentajuamme. Suuria muutoksia ei silti tarvittane, mutta eri vaihtoehtoja on. Ministeri Thors on luvannut niiden vaikuttavuusarviot toukokuun puoliväliin mennessä, jonka jälkeen pääsemme pohtimaan parasta vaihtoehtoa inhimillisen, mutta kestävän ratkaisun löytämiseksi.

Jaa sivu: