— Heli Järvinen

Mitä kuuluu lapsille ja kouluun?

Suomi on koulutuksessa maailman paras maa, suorastaan kärkiykkönen, hekumoimme helposti, mutta unohdamme kolikon toisen puolen: kouluelämän laadussa eli kiusaamisen ja koulunkäynnistä pitämisen suhteen Suomi on vasta tilaston 18. Kouluhyvinvointi on Suomessa vertailumaita heikompi. Syitä asiaan on löydettävissä ja niihin pitää tarttua: -Peruskoulujen lukumäärä on laskenut nopeammin kuin oppilaiden määrä. -Keskimääräinen koulukoko on kasvanut. -Erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä on kasvanut huomattavasti: Peruskoulujen oppilaista oli otettu tai siirretty erityisopetukseen 2,9 % vuonna 1995 ja 8,5 % vuonna 2009. -Opetuksen määrä on Suomessa kansainvälisesti vertaillen pieni: 7–14-vuotiaiden lasten oppituntien määrä on Suomessa kolmanneksi pienin OECD-maissa. -Perusopetukseen käytetään oppilasta kohden vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä kaikki käy ilmi Mannerheimin lastensuojeluliiton tuoreesta selvityksestä, joka muutenkin tarjoaa mielenkiintoista tilastotietoa. Suomen lapsista oli poikia 51,1 % (555 732) ja tyttöjä 48,9 % (532 724). Etelä-Savossa 27445 alle 18-vuotiasta lasta. Kahden vanhemman perheitä (ns. ydinperheitä), joissa perheen lapsi/lapset ovat puolisoiden yhteisiä, oli 70,7 %, yksinhuoltajaperheitä oli 20,1 % ja uusperheitä oli 9,2 % lapsiperheistä. Lapsiperheiden pienituloisuusaste on kasvanut 2,7 kertaiseksi vuodesta 1990 (4,9 %) vuoteen 2008 (13,3 %). ja mikä pahinta, perheen pienituloisuusaste on suurimmillaan, kun lapset ovat alle kouluikäisiä ja yksinhuoltajaperheiden lasten pienituloisuusaste (27 %) on lähes kolminkertainen kaksinhuoltajaperheiden lapsiin verrattuna (10 %). Lapsilisien ja kotihoidon tuen ostovoima on jäänyt jälkeen ansiotulojen kehityksestä. Esimerkiksi lapsilisiä maksetaan lähes 500 miljoonaa euroa vähemmän kuin 15 vuotta sitten Tämän jälkeen ei ole vaikeaa esittää vaatimuksia tuleviin hallitusneuvotteluihin.
Jaa sivu: