— Heli Järvinen

Demarit haluavat pitää äidit kotona

Vanhempainvapaatyöryhmän lopputulos on suuri pettymys. Yhteisymmärrystä tulevaisuuteen suuntaavasta esityksestä ei saatu, vaikka kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Suomessa vanhempainvapaat ja niiden kustannusten jakaminen eivät toteudu tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Käsittämättömintä on demareiden pullikointi 6+6+6-mallia vastaan, jota muut puolueet kannattavat. Demarit haluavat näemmä jatkossakin pitää äidin kotona hellan ääressä ja samalla betonoida äitien uramahdollisuudet sekä palkka- ja eläkerahat mahdollisimman kauas miehen vastaavista.

Jotta lapsella olisi oikeus molempiin vanhempiinsa, ja jotta vapaat ja niiden kustannukset jakaantuisivat tasapuolisemmin, isät ansaitsevat oman korvamerkityn osuutensa vanhempainvapaasta kuitenkin niin, ettei äidin osuutta kavenneta. Siksi monet järjestöt, myös Vihreät, pitävät tavoitteena mallia 6+6+6, jossa molemmille vanhemmille räätälöidään 6 kuukautta ja ylijäävän puolivuotisen vanhemmat saavat jakaa haluamallaan tavalla.

Jo nyt on nähty, ettei pelkkä vapaaehtoisuus riitä muuttamaan nykytilannetta, jossa alle seitsemän prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen. Esimerkiksi Islannissa 3 kuukauden korvamerkintä on saanut yli 80 prosenttia isistä käyttämään oikeuttaan olla lapsen kanssa. Nykytilanne on tuhoisa myös naisen palkka- ja eläketurvan kannalta. Kun naisen palkkaeuro on edelleenkin vain 82 senttiä ja eläke-euro vieläkin vähemmän, olisi tasaisemmin jakautuva vanhempainvapaa tärkeä tulotasojen siloittaja.

Vanhempainvapaatyöryhmän minimitavoite oli löytää askeleet, joilla kohti tasapuolisempaa ja oikeudenmukaisempaa järjestelmää olisi voitu siirtyä vaiheittain. Sen työ sotkeentui kuitenkin pahasti, kun se laajensi tavoitteet koskemaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta: adoptiolapsia, kouluikäisten kotihoitomahdollisuuksia, korvaustason muutostarpeita ja työurien pidentämistä. Kaikki esiin nostetut asiat nostaisivat kuluja miljardeilla ja tekisivät ne mahdottomiksi toteuttaa.

Vähintä, mitä ryhmältä olisi odottanut, oli nykyisten kuukausien uusjako entistä tasaisemmin. Nyt perhevapaat jakautuvat suurin piirtein niin, että 4,2 kuukautta on äidille, 1,25 – 2 kuukautta isälle ja 6,3 kuukautta yhteisesti jaettavaksi. Lisätty korvamerkintä isälle irrotettuna yhteisesti jaettavasta ajasta ei olisi maksanut juurikaan nykyistä enempää. Silti jo se olisi ollut selkeä askel kohti tasa-arvoisempaa perhettä. Mutta siitäkään ei saatu esitystä. Tällaisenaan työryhmän pitkä uurastus on aikamoinen pannukakku ja sellaisena suuri pettynys.

Jaa sivu: