— Heli Järvinen

Työttömien kohtalo maakuntauudistuksessa on täysi mysteeri

Heli Järvinen

Nykyisten te-toimistojen ja ely-keskusten lakkauttaminen tarkoittaa sitä, että työllisyys- ja yrityspalvelut siirtyvät tulevien maakuntien vastuulle. Samalla työttömien ja yrittäjien palvelut yhdistetään ja niitä aletaan kutsua kasvupalveluiksi. Hallituksen esitys mahdollistaa sen, että yksityiset yritykset voivat jatkossa tuottaa kasvupalveluita, kuten ohjausta ja koulutusta työttömille. Vaarana on, että työttömien palvelut eriarvoistuvat.

Maakuntauudistus ei koske pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluita, vaan hallituksen suunnitelmissa on uudistaa myös työllisyys- ja yrityspalvelut. Tällä hetkellä työttömiä palvellaan 15 te-toimistossa 120 toimipaikalla ympäri Suomea. Nykyisten te-toimistojen lakkauttaminen tarkoittaa, että jatkossa palveluita tuottaa joko maakunta tai yksityinen palveluntuottaja. Hallitus siis avaa oven yksityisille toimijoille ilman minkäänlaista kokeilua.

Uudistuksessa on kolme suurta haastetta: työllisyyspalveluiden yksityistäminen, rahoitus ja tietosuoja. Yksityinen palveluntuottaja voisi ottaa vastuulleen työttömän koko asiointiprosessin ensimmäisestä kohtaamisesta työpaikan löytämiseen. Yritysten ensisijainen tehtävä on voiton tavoittelu, joten vaarana on, että työttömille tarjottaisiin jatkossa palveluita, joista yritys saisi eniten voittoa.

Hallituksen esityksessä on todettu, että “palveluntuottajien näkökulmasta taloudellisesti kannattavan toiminnan edellytyksenä on riittävän suuri asiakasmäärä”. Mitä käy palveluille pienissä maakunnissa? Saavatko työttömät enää ollenkaan henkilökohtaista, juuri heille kohdennettua palvelua? Toinen huolenaiheeni liittyy siihen, että meille syntyy kahden kerroksen työllisyyspalvelut, joissa koulutetut saavat tarkasti räätälöityjä palveluita samalla kun vaikeasti työllistyvät pitkäaikaistyöttömät unohdetaan. 

Rahoituksen kysymystä on mietittävä tarkkaan jo lain valmisteluvaiheessa. Maakunnat saavat valtiolta yleiskatteellista rahoitusta, joten maakunnat voivat itse päättää, miten kohdentavat rahoituksen. Yleiskatteellisuuden, eli terveydenhuollon ja työllisyysrahojen sijaitsemisen samassa pussissa, riskinä on, että sosiaali- ja terveyspalvelut nielaisevat myös työllisyyspalveluihin varattua rahaa.

Suomalainen väestö ikääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi Etelä-Savossa arvioidaan jo seitsemän vuoden kuluttua kolmasosan väestöstä olevan yhtä kuntaa lukuun ottamatta yli 65-vuotiaita! Samaan aikaan sote-tavoitteena on 80 miljoonan euron säästöjen saaminen kustannusten noususta. Kysymys kuuluu, miten tässä tilanteessa maakunnalle turvataan riittävä rahoitus työllisyyspalveluihin ja työttömien työllistämiseen?

Työttömien tietosuojaan on kiinnitettävä huomiota, sillä esityksessä yksityisille toimijoille annettaisiin pääsy urajärjestelmään. Kaikkien työttömien tiedot julkaistaisiin automaattisesti verkkopalvelussa, jolloin rekisteriin päätyy myös hakijoita, jotka eivät edes pyri työmarkkinoille. Mitä perustuslakimme sanoo siitä, että yksityiset yritykset voivat tarkastella työttömien tietoja? Kaikista avoimista kysymyksistä huolimatta on todettava, että mikäli sote-uudistus ei toteudu, jää tämäkin uudistus toteuttamatta. Varmaa on se, että työttömien palveluiden laatua on parannettava tavalla tai toisella mahdollisimman pikaisesti.