— Iiris Suomela

Seksi ilman suostumusta on aina väkivaltaa

Olemme hallituksessa käynnistäneet laajan lakiuudistuksen, jossa suostumuksen puute etenee seksuaalisen väkivallan määritelmäksi Suomen laissa. Kauan odotettu uudistus on tehtävä huolella, jotta uudesta laista tulee aidosti jokaisen ihmisen koskemattomuutta suojaava.

Välillä poliittinen muutos tuntuu tuskastuttavan hitaalta. Feministit ovat vaatineet Suomen seksuaalirikoslain korjaamista jo vähintään vuosikymmenen ajan. Vastauksesi on saatu pieniä, puolinaisia korjauksia, vaikka koko lakien perusta pitäisi laittaa uusiksi.

Syksyllä 2017 kaikki muuttui. Tuolloin käynnistynyt #metoo-liike työnsi liikkeelle muutosvoiman, joka on nyt vihdoin johtamassa seksuaalisen väkivallan määritelmän päivittämiseen Suomen laissa. Kiitos tästä kuuluu jokaiselle, joka on uskaltautunut puhumaan häirinnästä ja muusta väkivallasta sekä vaatimaan muutosta. Samaa on yritetty lukuisia kertoja aiemminkin, mutta tällä kertaa maailma oli vihdoinkin valmis muutoksiin.

Vuonna 2018 raiskauslain muuttamiseen tähdännyt Suostumus2018-kansalaisaloite keräsi yli 55,000 suomalaisen tuen. Aloitteen myötä tuhannet suomalaiset nousivat puolustamaan jokaisen oikeutta päättää oman kehonsa rajoista - eikä #metoo-liikkeen käynnistämä muutos pysähtynyt pelkkään aloitekampanjaan. Vain puoli vuotta Suostumus2018-nimienkeruun päätyttyä aloitteen tavoite kirjattiin hallitusohjelmaan.

Minulla oli kunnia vetää ensin aloitekampanjaa ja olla sitten kansanedustajana hallitusneuvotteluissa sopimassa historiallisen kunnianhimoisista linjoista sukupuolittuneen väkivallan ja seksuaaliväkivallan torjumiseksi. Nyt näistä hallituksen linjauksista on tulossa totta. Seksuaalirikoslain uudistusta valmistellut asiantuntijoiden ryhmä sai juuri työnsä valmiiksi, ja seuraavaksi edessä on varsinaisen lain laatiminen. Huolellisuus on todellakin tarpeen, jotta uudistus ei jää vaillinaiseksi vaan turvaa aidosti jokaiselle oikeuden päättää oman kehonsa rajoista. Kyse on keskeisestä ihmisoikeudesta, jota valtion on suojeltava.

Asiantuntijaryhmä laati mietinnön, joka asettaa hyvät lähtökohdat uudistukselle. Jatkossa seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen olisi rangaistavaa ja seksuaalinen ahdistelu kattaisi muutakin kuin koskettelun - esimerkiksi sanallisen ahdistelun. Raiskaus määriteltäisiin seksiksi "sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti". Lapsiin kohdistuvat rikokset eriytetään kokonaan aikuisiin kohdistuvista, jotta jatkossa lasten koskemattomuutta voidaan suojata entistä tehokkaammin. Samalla on tarkoitus kiristää rangaistusasteikkoja.

Monista hyvistä esityksistä huolimatta työryhmän mietintö jättää joitakin asioita auki. Siksi jatkotyössä on hiottava uusista laeista mahdollisimman tarkasti koskemattomuutta ja muita ihmisoikeuksia suojaavat.

Ei tarkoittaa aina ei, ja vain kyllä tarkoittaa kyllä. Siksi seksuaalisen väkivallan määritelmän keskiöön kaavailtu vapaaehtoisuus tulee määritellä hyvin tarkasti. Vapaaehtoisuudelta putoaa pohja, jos taustalla on valta-aseman väärinkäyttö, kiristäminen tai muu painostus. Tämän pitää näkyä selkeästi tulevassa lainsäädännössä ja tulkintaa ohjaavissa lain esitöissä.

Erityisen paljon kysymysmerkkejä herättää esitys jättää seksuaalinen hyväksikäyttö osaksi lakia, vaikka nämä teot voitaisiin sisällyttää myös raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen määritelmiin. Mihin tarvitaan erillistä kolmatta kategoriaa? Hyväksikäytössä on kyse haavoittuvassa asemassa olevaan uhriin kohdistuvista seksuaalisista teoista, jotka tehdään haavoittuvuutta hyväksikäyttäen. Herää kysymys, että miksi heihin kohdistuvat teot pitäisi voida tuomita erillisen, osittain lievemmän asteikon mukaan. Eikö raiskaus ole aina raiskaus ja haavoittuvuuden hyväksikäyttö pikemminkin peruste tuomion koventamiseen kuin lieventämiseen?

Tarkka laki on kaikkien etu. Mitä tarkempi ja yksiselitteisempi laki on, sitä vahvempi on niin epäillyn kuin uhrin oikeusturva. Seksuaalirikosten kohdalla epäselvät lait ovat tutkitusti erityisen iso riski uhreille. Mitä enemmän tilaa jää tulkinnoille, sitä todennäköisemmin väkivalta ei johda minkäänlaiseen tuomioon tai edes esitutkintaan. Tulkintoja ohjaavat nimittäin vallitsevat asenteet. Seksuaalirikosten kohdalla ne ovat valitettavan usein epäiltyjen tekijöiden puolella, kun taas uhreihin suhtaudutaan epäilevästi, vähättelevästi tai jopa kielteisesti. Siksi tulkinnoille eli näille asenteille tulee jättää mahdollisimman vähän tilaa.

Raiskaus on aina raiskaus eikä raiskaus ole ikinä uhrin vika. Jokainen päättää oman kehonsa rajoista itse, ja vain kyllä tarkoittaa kyllä. On korkea aika ottaa nämä perusasiat myös seksuaalirikoslain lähtökohdiksi.