— Inka Hopsu

Naiset, koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen lippu korkealle!

Inka Hopsu

Voimmeko Suomessa paukutella henkseleitä koulutuksen ja tutkimuksen tasa-arvon mallimaana?

Yhä useampi lapsi pääsee maailmalla kouluun, eivät siltikään vielä kaikki. Unescon vuoden 2018 tilaston mukaan 258 miljoonaa lasta ja nuorta jää ilman riittävää peruskoulutusta. Kouluihin päässeistäkään neljännes ei saavuta perustaitoja laskemisessa ja lukemisessa neljän ensimmäisen oppivuoden aikana. 

Haasteina ovat mm. liian suuret luokkakoot, monesti jopa yli sadan eri-ikäisen oppilaan ryhmät, köyhyys ja pätevien, osaavien opettajien puute. Vuoteen 2030 mennessä tarvittaisiin 69 miljoonaa uutta opettajaa. Unesco kutsuu tilannetta oppimisen kriisiksi.

Tytöt ovat koulutuksen suhteen usein vielä poikia heikommassa asemassa. Tyttöjä tarvitaan kotitöissä, liian varhainen raskaus tai avioliitto pysäyttää koulutien. Monesti vanhemmat myös pelkäävät tytön turvallisuuden puolesta niin koulumatkoilla kuin kouluissa. Kuukautiset ilman terveyssiteitä ja kunnon vessoja yhdistettynä paikallisiin uskomuksiin aiheuttavat monelle tytölle paljon poissaoloja.

Kuitenkin tiedämme, että tytöt, jotka käyvät pidempään koulua menevät myöhemmin naimisiin, synnyttävät turvallisemmin ja saavat vähemmän lapsia. Heidän lastensa terveys on parempi ja lapset pääsevät muita todennäköisemmin kouluun.

Hallitusohjelmassa linjasimme, että Suomen tulee panostaa koulutussektorin kehitysyhteistyöhön aiempaa enemmän. Koulutuksella on valtava merkitys myös muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

11.2. vietetään kansainvälistä  Women and Girls in Science -päivää. Maailmanlaajuisesti tutkijoista vain 30 prosenttia on naisia. Tiede kuitenkin heijastelee tekijäänsä aivan tutkimusaiheen valinnasta lähtien. On tärkeää huolehtia tyttöjen koulupolusta alusta lähtien, jotta voimme vastata tähänkin haasteeseen.

Nuoria, niin tyttöjä kuin poikia, tulisi kouluissa ja kotona kannustaa ennakkoluulottomasti alalle kuin alalle. Kansainvälisen juhlapäivän pääviesti nostaa esiin erityisesti tyttöjen ja naisten aliedustuksen matemaattisten aineiden parissa ja sen, että myöhemmällä uralla palkka jää miesten jalkoihin. UNWOMEN haastaa työantajia mukaan rakentamaan tasa-arvoisia työpaikkoja ja yhteisöjä.

Me Suomessa olemme monelle maailmalla se mallimaa. Tämäkin velvoittaa meitä olemaan hereillä!

Naisten osuus tutkijoista on meilläkin yllättävän alhainen, eikä kelpaa esimerkiksi. Suomessa 2017 vuoden tilastotietojen mukaan naisten osuus tutkimushenkilöstöstä nousi yhden prosenttiyksikön 35 prosenttiin. Kasvu syntyi korkeakouluissa ja julkisella sektorilla, yrityksissä osuus pysyi ennallaan.

Naistutkijoiden osuus vaihteli sektoreittain, sillä yrityksissä ainoastaan yksi tutkija viidestä oli nainen, julkisella sektorilla naisten osuus oli 47 prosenttia ja korkeakouluissa puolet. Työtä siis todella riittää meilläkin, varsinkin kun samalla pyrimme koko maamme osaamistason nousuun.

Opintojen eri vaiheiden kannustavuuden ja esikuvien puuttumisen lisäksi naiset kohtaavat tutkijan urallaan monenlaista rakenteellista syrjintää, välillä joku töräyttää tätä taustaa noteeraamattomat ajatuskukkasensa julkikin.

Vuonna 2018 Pisan yliopiston fysiikan professori Alessandro Strumia sai aikaan kansainvälisen kohun ilmoittaessaan CERNissä, että miehet ovat kehittäneet fysiikan ja ovat yksinkertaisesti fysiikassa parempia kuin naiset, joita kiinnostavat enemmän humanistiset aiheet. Miehet ja naiset ovat hänen mukaansa kyllä yhtä älykkäitä, mutta superälykkäitä miehiä on naisia enemmän. Tällä logiikalla tasa-arvoajatukset sorsivat miehiä.

Kovat väitteet ja syntynyt väittely saivat hiukkasfyysikkoyhteisön tekemään Strumialle vastalauseen tasa-arvon puolesta. Sen allekirjoitti moni nobelisti ja tutkijoita ympäri maailman.

Tänään juhlitaan naisia tieteentekijöinä, jotta huomenna ura tieteentekijänä olisi jokaiselle helpompi.


Inka Hopsu,
Kansanedustaja
Kehityspoliittisen toimikunnan pj ja parlamentaarisen jatkuvan oppimisen työryhmän vihreä edustaja

Omistan kirjoituksen tammikuussa menehtyneelle ystävälleni, kasvatustieteen tohtori Laura Revolle, jonka tutkimustyö käsitteli etenkin kiusaamista ja sen ehkäisyä varhaiskasvatuksessa.