— Inka Hopsu

Pelasta ja pelastaudu – uimaopetukseen on panostettava

Hellepäiviä tiedossa, keskikesän juhla aivan nurkan takana. Mikä olisikaan mukavampaa kuin kuumana kesäpäivänä pulahtaa järveen tai viettää aurinkoinen päivä uimarannalla. Suomen suveen kuuluu lähtemättömästi vesillä oleilu, oli kyse sitten uimisesta, veneilystä tai kalastamisesta. Vesi on meille suomalaisille rakas elementti, joka antaa paljon iloa, mutta jonka kanssa on myös osattava toimia.

Suomalaisten uimataidossa on yhä parantamisen varaa. Viimeisimmän vuoden 2017 uimataitotutkimuksen mukaan joka neljäs (24 %) kuudesluokkalainen suomalaislapsi ei ole uimataitoinen. Uimataitoiseksi mielletään ihminen, joka on suorittanut pohjoismaisen uimataitotestin, eli pystyy uintisyvyiseen veteen pudottuaan uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Uimataidottomien suhteellinen osuus on huolestuttava ja uimataidottomuus heijastuu valitettavalla tavalla hukkumiskuolematapauksissa, joista surullista kyllä, luemme vuosittain. 

Uimataitoa, ja siihen liittyviä pelastus- ja pelastautumistaitoja, voidaan pitää Suomessa kansalaistaitoina. Huolestuttavaa on, että kuntakohtaiset erot lasten uimataitojen välillä ovat varsin suuret. Niissä kunnissa, joissa opetussuunnitelman mukaista uimaopetusta ei järjestetä lainkaan, lasten uimataidot eroavat selvästi niistä koululaisista, joilla opetusta järjestetään jokaisella luokka-asteella. Nykyinen tilanne uimaopetuksen osalta onkin valitettavan huono. 

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa on kirjattu selvästi vesiliikunta ja uinti kuuluvaksi liikunnan opetukseen, jonka opetustavoitteet jakautuvat eri luokka-asteille. Uimaopetuksen laatu ja tarjonta kuitenkin vaihtelevat alueellisesti ja jopa yksittäisten koulujen välillä. Erot tulevat esille myös siinä, onko uimahallin sijainti lasten ja nuorten näkökulmasta lähellä ja saavutettavissa. 

Koronakriisi ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset rajoitukset toivat rajoituksia myös kesän uimaopetukseen. Kun koulut siirtyivät keväällä etäopetukseen, peruuntuivat useimmat koululaisille tarjotut uimaopetukset. Toivottavasti nyt väliin putoavat ikäluokat voivat tulevana vuonna saada paikkausta uimaopetukseensa.  Kuntien osoittamat määrärahat uimaopetukseen ovat jo pitkään olleet laskevia, juuri hengenpelastuskurssit ovat alakoulun loppuvuosina niitä, jotka useissa kunnissa karsiutuvat. Pahimmassa tapauksessa nuorella ei ole tarvittavia taitoja itsensä tai ystävän pelastamiseen.

Vesiliikennelain päivitys voi tuoda tänä kesänä vesille myös uusia vuokraveneilijöitä. Taitotason mukaan kannattaa valita niin veneen koko kuin vesille lähdön sääolosuhteet. Muista aina pelastusliivit! Ja tärkeintä niin oman kuin muiden turvallisuuden kannalta on muistaa, että kaikessa liikkumisessa, niin teillä kuin vesillä, vireystilan ja tarkkaavaisuuden tulee olla kunnossa. Veneily ja päihteet eivät sovi yhteen!

Nautitaan vesillä olosta ja kesästä!

Viisaasti vesillä -kampanjan vinkkivitonen pelastautumiseen:

  • Pysy rauhallisena ja huuda apua.
  • Jos vene kaatuu, pysy sen luona.
  • Yritä kiivetä takaisin veneeseen tai pohjan päälle.
  • Jos kaverisi putoaa veneestä, rauhoita, ota kättä pidempää avuksi ja pelasta.
  • Huuda apua, ja kun pääset puhelimeen, soita numeroon 112. Kännykkään ladattava Suomi 112 -sovellus paikantaa sijaintisi soittaessasi hätänumeroon. Löytyyhän sovellus jo sinun ja lähimmäistesi puhelimesta?