— Inka Hopsu, Atte Harjanne

Jämäkkä päätös turpeesta on tarpeen ja kaikkien etu

Tavoite hiilineutraalista Suomesta 2035 on viiden puolueen yhteisen hallitusohjelman tärkeimpiä linjauksia. Päästövähennykset tukevat myös tavoitetta luontokadon pysäyttämisestä, ja edelläkävijyys ilmastopolitiikassa tarjoaa Suomelle mahdollisuuden olla kestävien ratkaisujen viejä niitä kipeästi kaipaavalle maailmalle.

 

Turpeella tuotetaan Suomessa n. 5 % kokonaisenergian kulutuksesta. Kokonaispäästöistä sen polton osuus on noin 10 %, minkä lisäksi turpeen tuotannosta aiheutuu merkittäviä maaperän päästöjä. Turpeeseen on siis tarpeen tarttua, ja hallitusohjelmaan kirjattiinkin tavoite siitä, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Toinen puoliskokaan ei saa pitkää jatkoaikaa, sillä hallitusohjelman linjana on, että sähkön ja lämmön tuotannon tulee olla Suomessa lähes päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä. Tämä on luonnollisesti myös hiilineutraalisuustavoitteen edellytys.

Turpeen energiakäyttö on pysynyt nykyisellä tasollaan jo useita vuosia, eikä ole lainkaan varmaa että pelkkä päästöoikeuksien hinnan nouseminen laskisi kulutusta riittävästi. Pelkän päästökaupan varaan ei turpeen vähenemistä voi siis  jättää, ja vaikka turpeen kiellon sijaan tyydyttäisiin markkinaohjaukseen, on nykytilassa korjattavaa. Turpeen asema kun on luotu politiikalla. Nykyinen energiaverotus suosii merkittävästi turvetta, sillä sitä verotetaan polttoaineista kaikkein vähiten suhteutettuna energiasisältöön. 

Turvetuotanto ylläpitää Suomessa joitakin tuhansia työpaikkoja. Se ei ole koko maan mittakaavassa suuri määrä, mutta joillain alueilla tärkeä osa paikallista taloutta. Jokaiselle, joka elannon turpeesta saa, kyse on tietenkin myös henkilökohtaisesta tulevaisuudesta. Turpeen korvaaminen uusilla ratkaisuilla ja turvetuotantoalueiden kunnostaminen tietävät onneksi uutta työtä. Siirtymän reiluudesta on tietysti pidettävä huolta, ja tähän on tarjolla myös merkittävää EU-rahoitusta niin sanotusta oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Korvaaviin energiaratkaisuihin löytyy epäilemättä myös muita innokkaita rahoittajia.

Turve aiheuttaa siis merkittäviä ilmasto- ja ympäristöhaittoja suhteessa hyötyihin, ja tällä hetkellä sitä vielä erikseen tuetaan verovaroin. Turpeen vähentämistoimiin sen sijaan olisi tiedossa ihan räätälöityä tukeakin. Ei siis ole yllättävää, että turpeen käytön vähentämisellä on kansalaisten laaja tuki. Jotain kertoo sekin, että hallituspuolueiden nuorisojärjestöt ovat vaatineet yhdessä päätöstä turpeesta luopumisesta.

Turvepäätösten välttelyn ja kysymyksen vähättelyn sijaan nyt tarvitaan jämäkkää päätöksentekoa. Turpeen veroetuun on puututtava viipymättä ja turpeen energiakäytöstä luopumista kivihiilipäätöksen tapaan on syytä valmistella. Selkeät päätökset ja aikataulu ovat myös turvealan toimijoiden etu, sillä epävarmuus on pahinta myrkkyä tulevaisuutta suunnitellessa.

Vastakkainasettelun sijaan huomio tulisi nyt kohdentaa turpeesta luopumisen toteutukseen. On huolehdittava siitä, ettei turpeen poltosta luopuminen aiheuta kohtuuttomia yhteiskunnallisia seurauksia yksilöille, yrityksille tai alueille, ja varmistettava se, että turpeen korvaajaksi löytyy kestävää, polttoon perustumatonta tuotantoa puunpolton sijaan.