— Inka Hopsu

Kouluväkivaltaan pitää puuttua ja ennen kaikkea ennaltaehkäistä sitä

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka tekijänä olisi lapsi tai nuori ja tekopaikkana koulu. Kiusaaminen taas on jatkuvaa toimintaa, toisen syrjimistä, haukkumista, porukasta ulos jättämistä. Oikeilla termeillä puhuminen toivottavasti johtaa siihen, että asia otetaan riittävän vakavasti. Tällä hetkellä liian moni oppilas, liian moni opettaja ja liian moni koulu sinnittelee ongelmien kanssa.

Kiusaamisen seuraukset ovat vakavat: mielenterveysongelmien, syrjäytymisen ja työttömyydenkin taustatekijöinä on useissa tutkimuksissa todettu olevan kiusaamista ja syrjintää — myös kiusaajat kantavat tekoja mukanaan koko elämänsä.

Kiusaaminen ilmiönä on myös muuttunut maailman muuttuessa. Uusien viestintävälineiden kautta kiusaamisen tavat ovat moninaistuneet ja siirtyneet yhä enemmän verkkoon. Verkkokiusaamisessa tunnusomaista onkin uhkaavien ja solvaavien viestien lähettely sekä henkilökohtaisten kuvien ja videoiden levittäminen ilman toisen lupaa. Lisäksi Suomessakin esiintyy ilmiötä, jossa nuorten paljon käyttämissä viestintävälineissä levitetään väkivaltavideoita, jotka nuoret ovat itse kuvanneet esimerkiksi koululla tehdyn pahoinpitelyn yhteydessä.

Koulumaailmaan on laadittu monia toimivia kiusaamisen ennaltaehkäisyn toimintamalleja. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat esimerkiksi kiusaamisen vastainen KiVa-koulu-toimenpideohjelma, jossa vaikutetaan kouluyhteisön kiusaamisen vastaiseen kulttuuriin ja Vertaissovittelu-malli, jossa lapsille opetetaan riitojen sopimisen ja sovitteluntaitoja. Turussa on palkattu psykiatrisia sairaanhoitajia kouluihin ja Lappeenrannassa opettajia on koulutettu pitkäkestoiseen, ratkaisukeskeiseen neuropsykiatrisen valmentajan pätevyyteen ja saatu koulun toimintamalli muuttumaan ratkaisukeskeiseksi. Paljon tehdään siis jo, mutta ei riittävästi niin kauan kuin lapsilla, tai välillä henkilöstölläkään, ei ole turvallista koulussa. Tästä Vantaan koulussa tapahtunut kouluväkivaltatapaus on surullinen esimerkki - eikä valitettavasti ainoa. 

Kiusaaminen ei ole vain koulumaailman ilmiö, vaan kiusaamista esiintyy myös työmaailmassa ja harrastuksissa. Vuoden 2019 Nuorisobarometrin tulokset kuvastavat kiusaamisen ja syrjinnän laaja-alaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyselyyn osallistuneista 18 prosenttia kertoi joutuneensa usein syrjityksi tai kiusatuksi työelämässä. Syrjintä ilmiönä on myös sukupuolittunut: tytöistä jopa 25 prosentilla on kokemus syrjinnästä tai kiusaamisesta, pojilla vastaava suhteellinen osuus oli 11 prosenttia. Barometrin mukaan syrjintäkokemukset yleistyvät iän myötä. Myös muunkielisyys, käytännössä maahanmuuttajatausta, altistaa syrjinnälle. Muunkielisistä 25 prosenttia raportoi joutuneensa työssä syrjinnän tai kiusaamisen kohteeksi. 

Nykyinen lainsäädäntö perusopetuksen osalta huomioi kiusaamisen ja siihen puuttumisen kattavasti, mutta toisen asteen oppilaitosten toimintaa ohjailevien lakien, lukiolain ja lain ammatillisesta koulutuksesta, osalta tilanne on heikompi. Toisen asteen koulutusta koskeviin lakeihin olisikin tärkeää, perusopetuslain mukaisesti, sisällyttää säännökset koulun henkilökunnan ilmoitusvelvollisuudesta kiusaamistapausten tullessa ilmi, nyt vastuu on epämääräisemmin vain koulutuksen järjestäjällä.

Ennaltaehkäisevästä näkökulmasta olisi tärkeää, että koulutuksen järjestäjien, kuntien ja kuntayhtymien olisi järjestettävä kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltatapauksiin liittyvää koulutusta ja toimintasuunnitelmat oppilaitosten henkilökunnalle, jotta tapauksiin puuttuminen olisi nopeampaa, tehokkaampaa ja tilanteita seurattaisiin pitkäjänteisesti. Myös opettajankoulutuksessa ja osaamistaan päivittävien täydennyskoulutuksessa olisi hyvä huomioida tämän osaamisen vahvistaminen. 

Koulun ja lasten lisäksi tukea tarvitsevat perheet. Vanhemmat eivät aina ymmärrä lastensa tekojen vakavuutta, ja toisaalta monilta puuttuu keinot tarttua niihin. Yhteistyön koulun ja sosiaalitoimen välillä on tärkeä olla sujuvaa.

Aivan oleellista on, että koulussa on riittävä opettajaresurssi ja riittävän pienet ryhmäkoot, jotta opettajilla on aikaa puuttua ja tapahtumat ehditään käsitellä loppuun asti, jolloin kierrettä ei pääse syntymään. Nyt syksyllä käsillä olevissa kuntien budjettineuvotteluissa ratkotaan taas näitä haasteita kuntien taloustilanteen kurimuksessa.

Palataan konkreettiseen esimerkkiin kiusaamistapauksesta. Kuvitelkaa tilanne työpaikallenne: Työkaverit sotkisivat uuden paitasi tusseilla, ja seuraavana päivänä he pahoinpitelisivät sinut. Pomo puuttuisi asiaan, kun tärkeämmiltä asioilta ja kiireiltään ehtii, ja silloinkin seurauksena näille kavereille olisi puhutteluja ja jälki-istuntoa. Sinulle annettaisiin mahdollisuus siirtyä uuteen työpaikkaan. Joutuisit rakentamaan uudet sosiaaliset verkostot. Koulussa nämä tekijät ja kärsijät ovat lapsia ja nuoria, minkä ei pitäisi vähentää asian merkitystä. Esimerkki ehkä avaa meille jokaiselle sitä, kuinka kamala tilanne saattaa olla ja kuinka tärkeää asiaan on puuttua. 

Kiusaamiskulttuuri on jatkunut Suomessa liian pitkään. Meidän jokaisen tehtävä on saada se katkaistua.