— Jani Toivola

Minne unohtuivat yhteiset pelisäännöt?

Työelämässä tarvitaan sääntöjä, jotka turvaavat sekä työnantajan sekä työntekijöiden oikeudet. Muuten työelämä olisi täynnä pelkkiä konflikteja ja väärinkäytöksiä.

Yhteisten pelisääntöjen vahvuus on siinä, että ne koskevat kaikkia. Sen vuoksi onkin huolestuttavaa, että jotkut tahot haluavat tehdä erilaista lainsäädäntöä erilaisille ihmisille. Puhumattakaan siitä, että joidenkin mielestä on aivan yhtä väärin se, että henkilö tekee töitä kuin se, että henkilö ei tee töitä. Yhteiskunnallamme ei ole varaa rajata eri ihmisryhmiä ulos työelämästä tai poiketa yhteisistä säännöistä naamakertoimen perusteella.

Iltalehti uutisoi tänään 29.9.2011, että perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko haluaisi työnantajana tietää työntekijän seksuaalisen suuntautumisen. Niikko perustelee mielipidettään seuraavasti: "Jos tuo niitä omia arvoja työssään esiin, tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että ne (työpaikan) arvot tulevat toteutumaan." Tämä on yksiselitteisesti lainvastaista ja ihmisarvoa halventavaa puhetta kansanedustajalta.

Työlainsäädäntö määrittelee ne yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan työpaikalla toimitaan. Niikon lausunto on nimenomaan yhteisten pelisääntöjen vastaista. Työsopimuslain syrjintäkieltoa ja tasapuolista kohtelua koskeva lainsäädäntö kieltää yksiselitteisesti sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvän syrjinnän, myös työhönottotilanteessa.

Työntekijän arviointiin niin työ- kuin myös työhönottotilanteessa tulee vaikuttaa vain ja ainoastaan ihmisen osaaminen ja pätevyys. On todella vaarallista lähteä arvottamaan parhaan työntekijän ominaisuuksia henkilön yksityisyyteen liittyvillä asioilla, kuten uskonnolla tai seksuaalisella suuntautumisella. Tämänkaltainen jaottelu johtaa naisten ja miesten töiden erottelun ohella esimerkiksi eri kulttuuritaustaisten ja uskontokuntaisten ihmisten töiden erotteluun.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut taata kaikille sen jäsenille mahdollisuus edetä elämässään, kouluttautua, hankkia ammatti ja toimia täysvertaisena yhteiskunnan jäsenenä riippumatta henkilön sosiaalisesta asemasta tai henkilön yksityiseen liittyvistä seikoista. Voimme sanoa hyvästit tälle yhteiskuntamme kulmakivelle, jos ihmisten oikeudet ja valmiudet toimia jossakin työssä määritellään jo kehdossa.

Jos tahdomme pitkittää työuria ja lisätä ihmisten työhyvinvointia, niin meidän pitää kiinnittää katseemme ihmiseen ja tehdä parhaamme, jotta jokainen jaksaa tehdä parhaansa työelämässä. Tällä hetkellä etenkin nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on todella korkea, ja usein työkyvyttömyyden taustalla ovat mielenterveyteen liittyvät ongelmat. Jos ihmiseltä kielletään oikeus olla oma itsensä tai estetään yksityisyyteen liittyviin syiden nojalla toteuttaa itseään, niin voimme olla aivan varmoja, että työpahoinvoinnin ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrät jatkavat kasvuaan.

Vasta kun tasa-arvo ja ihmisoikeudet toteutuvat suomalaisessa yhteiskunnassa, on meillä mahdollisuus todelliseen hyvinvointiin. Kaikkia tarvitaan.

Jaa sivu: