— Jani Toivola

Viiden rivin päässä Pekka Haavistosta

Istun eduskunnan täysistuntosalissa toiseksi viimeisellä rivillä. Viiden rivin päässä Pekka Haavistosta. Takarivistä on ollut opettavaista, mieltä ylentävää ja rohkaisevaa seurata hänen työskentelyään salissa. Hänen tavassaan puhua on jotain hyvin vangitsevaa. Puhe ei ole liiaksi oppositio- tai hallituspuoluepolitiikan värittämää. Se ei ole ulkoaopittu politiikan rooli, vaan kumpuaa rohkeasta läsnäolosta ja uskalluksesta pelata avoimin kortein. Hänen puheensa ei yksinkertaista tai synnytä epätodellisia vastakkainasetteluja. Se ei pelkistä, heitä hanskoja tiskiin tai provosoi aplodien toivossa . Puhe on ratkaisukeskeistä ja monialaista. Se nöyrtyy ja rakentaa olemassa olevan tilanteen päälle. Se on juurtuneena arvoihin jotka eivät ole vaihdettavissa. Se on tinkimätöntä ja kaikki mukaansa kutsuvaa.

Tärkein syyni liittyä vihreisiin oli ihmisoikeudet ja niiden puolustaminen kaikissa tilanteissa. Kun katson presidentinvaaleja ja niissä käytävää keskustelua, voin olla äärimmäisen ylpeä vihreiden Pekka Haavistosta, joka on suoraselkäisesti puolustanut ihmisoikeuksia kaikissa tilanteissa

Tästä hyvänä esimerkkinä oli keskiviikon (11.1.2012) MTV3:n vaalitentti, jossa Haavisto sanoi olevansa valmis tapaamaan Tiibetin hengellisen johtajan Dalai Laman silläkin uhalla, että Kiina ei katsoisi tätä asiaa hyvällä.

Suomalaisia työpaikkoja valuu juuri sellaisiin maihin, joissa työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönormeja ei kunnioiteta. Kun keskustelemme ihmisoikeustilanteesta Kiinan kanssa, niin keskustelemme myös suomalaisten työntekijöiden tulevaisuudesta.

Haavisto perusteli kantaansa sillä, että Suomi ei voi vaieta ihmisoikeuksista ja demokratiasta, joita se pitää keskeisinä arvoinaan. Omia arvoja tulee puolustaa kaikkialla maailmassa, myös silloin kun ollaan tekemisissä suurvaltojen kanssa. Haavisto huomautti, että kyse on pitkälti siitä, millä tyylillä asiat nostetaan esille.

Emme voi sulkea silmiämme maailman ihmisoikeusloukkausten edessä esimerkiksi kauppapoliittisten syiden vuoksi. Suomen on oltava heikoimpien puolella niin kotimaassa kuin kansainvälisillä kentilläkin. Heikoimman puolustaminen pitää sisällään niin ihmisoikeuksien puolustamisen, ilmaston ja luonnonsuojelun kuin kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten auttamisen.

Elämme haastavia aikoja, joiden valossa tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Moni meistä on peloissaan, hämillään tai vailla toivoa. Nykyisellään tuntemamme hyvinvointivaltio ja sen säilyttäminen vaativat kovia ponnisteluja. Yhteiskunnan tukiverkko ja palvelut eivät välttämättä tavoita enää kaikkia ilman uudistuksia. Tämän muutoksen kohtaamiseen ja siitä voittajana selviytymiseen tarvitaan myös vahvaa yhteisöllisyyttä. Henkeä, joka pohjaa toivonsa ihmisten yhteentulemiseen. Meidän jokaisen kykyyn olla voimauttava peili toinen toisillemme. Jotta yhteisö voi uskoa voimaansa, tarvitaan johtaja joka tuo ihmiset yhteen. Mielestäni tähän tehtävään joka tasolla paras ehdokas on Pekka Haavisto.

Pekka Haavisto edustaa minulle tinkimätöntä työtä heikoimpien puolustamiseksi. Hänen diplomaattinen ja kärsivällinen tapansa tuoda asiat esille rakentaa siltaa eri osapuolten välille. Suomen tulee olla keskinäisriippuvaisuuksien maailmassa vahva rauhan ja ymmärryksen välittäjä. Pekka Haavisto on tuon tavoitteen soihdunkantaja.

Jaa sivu: