— Jani Toivola

Siviilipalveluksen kestoa ja sisältöä on uudistettava

Varusmiespalvelusta ollaan lyhentämässä puolustusvoimauudistuksen yhteydessä 15 vuorokaudella. On tärkeää, että samalla myös siviilipalvelusaikaa lyhennetään vähintään saman verran. Siviilipalvelusta pitää myös uudistaa pelkän määrällisen keston lisäksi sisällöllisesti.

Siviilipalvelus kestää nykyisin 12 kuukautta, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin varusmiespalveluksen lyhyin vaihtoehto. Nykymuotoinen rangaistuksenomainen siviilipalvelus ja aseistakieltäytyjien tuomiot tulee lopettaa pitkällä aikavälillä. Koska ihmisten elämä kuitenkin tapahtuu tässä ja nyt, niin pelkän pitkän tähtäimen tavoitteen lisäksi on otettava kantaa nykymuotoisen siviilipalvelukseen. Jo kutsuntavaiheessa siviilipalveluksen tulee näkyä vaihtoehtoisena palvelusmuotona, ei vain sivulauseessa esiintyvänä kiusallisena seikkana.

Niin kauan kuin siviilipalvelusta pidetään asenteiden kautta toisen luokan vaihtoehtona ja rangaistuksen kaltaisena asiana, siviilipalveluksen täyttä yhteiskunnallista hyötyä ja potentiaalia ei kyetä hyödyntämään. Siviilipalveluksen onnistuminen on myös olennainen osa laajempaa yhteiskunnallista tavoitetta nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Mitä arvokkaampana me yhteiskuntana näemme nuoren yhteiskunnallisen panoksen siviilipalveluksen kautta, sitä arvokkaampana myös nuori itse voi kokea oman työnsä ja muun osallisuutensa yhteiskuntaan.

Lapinjärven koulutuskeskuksessa suoritettavan neliviikkoisen peruskoulutusjakson jälkeisen työpalvelun toimivuutta on syytä arvioida uudelleen niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kannalta. Monilla työpalvelua suorittavista henkilöistä on hyvin erilainen kokemus siitä, miten erilaisista työpaikoista on informoitu, millaista työnohjausta ja työtehtäviä heille on kyetty tarjoamaan. Jokaisen nuoren kanssa tulisi pystyä käymään yksilöllisesti läpi erilaiset siviilipalveluksen suorittamisvaihtoehdot.

Yksilöllinen tuki ja ohjaus on tapa rakentaa siltaa kohti nuoren tulevaisuuden opintoja ja työllistymistä. Jos nuorella on vaikeuksia löytää omia kiinnostuksen kohteitaan ja suunnitella tulevaisuuttaan, niin tätä kautta voitaisiin auttaa nuorta hahmottamaan, millaisessa ympäristössä hänen henkilökohtaiset vahvuutensa ja osaamisensa voisivat nousta esiin. Näin mahdollistetaan se, että yksilön ja yhteiskunnan tarpeet ja taidot kohtaisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Tukea tarvitaan myös kotiutusvaiheessa, ja kotiuttamisrahalla voitaisiin muun tuen ohella ennaltaehkäistä alati kasvavia ylivelkaantumisongelmia.

Siviilipalvelusta suorittavalla henkilöllä tulisi olla mahdollisuus suorittaa koko työjakso ulkomailla esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa tai erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä. Siviilipalveluksen kautta voitaisiin tulevaisuudessa ohjata voimavaroja myös erilaisten palveluiden, kuten kulttuurisen vanhustyön, kehittämiseen. Esimerkiksi vanhuspalvelulain yhteydessä on puhuttu paljon henkilökuntamitoituksesta, joilla voidaan turvata vanhusten laadukkaat ja ihmisarvoiset palvelut. Mikä voisi olla siviilipalvelusmiehen rooli hoitotyön kehittäjänä?

Jaa sivu: