— Jani Toivola

Vuorotteluvapaalla on perusteltu paikkansa suomalaisessa työelämässä

Vuorotteluvapaa edustaa yhtä yhteiskuntamme innovatiivisista työkaluista, jonka avulla edistetään mm. työssäjaksamista, yritysten kilpailukykyä, nuorten perheiden ja erityistä tukea tarvitsevien perheiden jaksamista, yrittäjyyttä, työurien pidentämistä, sosiaalista yrittämistä sekä kansainvälistymistä ja pitkäaikaistyöttömien työllistämistä. Tämän väittämän pohjaan puhtaasti omassa lähipiirissä hyödynnettyihin vuorotteluvapaan tarjoamiin mahdollisuuksiin ja siitä seuranneisiin muutoksiin ja voimautumiseen.

Valtion budjetissa vuorotteluvapaan kustannukset ovat vähäinen menoerä, mutta työntekijöiden kannalta sillä on merkittävä vaikutus. Vuorotteluvapaalle jäävän henkilön vuorottelukorvaus on tällä hetkellä 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilöllä olisi oikeus työttömäksi jäädessään. Jos työ­uraa on ker­ty­nyt vä­hin­tään 25 vuot­ta, on kor­vaus­pro­sentti 80.

Vuorotteluvapaata on kritisoitu siitä, että se ei aidosti työllistä pitkäaikaistyöttömiä vaan suurin osa vuorotteluvapaan sijaisista on ollut työttömänä vain hyvin lyhyen aikaa ennen sijaisuuden alkua. Olisi aiheellista pohtia, tulisiko vuorotteluvapaan ehtoja muuttaa siten, että vuorotteluvapaan sijaiseksi voisi palkata vain vähintään puoli vuotta työttömänä ollut henkilö ennen sijaisuutta. Toinen vuorotteluvapaata koskeva kritiikki kohdistuu siihen, että vuorotteluvapaata käytetään verovaroilla lomailuun.

Vuorotteluvapaakorvaus on suhteessa sitä pienempi, mitä suurempi on työntekijän palkka ja pienituloisen on hyvin vaikea tulla toimeen vuorotteluvapaakorvauksella. Esimerkiksi 1 500 euroa kuukaudessa ansaitsevan henkilön vuorotteluvapaakorvaus on 31 euroa päivältä eli 930 euroa kuukaudessa.

Jos vuorotteluvapaalla voidaan ehkäistä pitkä sairausloma tai jopa työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen, tulee vuorotteluvapaa yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmaksi eikä vuorotteluvapaakorvauksilla eletä herroiksi. Vuorotteluvapaille jäädään kaikkein useimmiten sosiaali- ja terveysalalta sekä opetusalalta, joissa työn kuormitus voi nousta hyvin raskaaksi ja työssä jaksaminen on koetuksella. Ehkä toteamisen arvoista on myös se tosiasia, että täyttääkseen vuorotteluvapaan ehdot ihminen on varmasti jo tekemällään työuralla osoittanut enemmän taipuvaisuutta työntekoon ja ahkeruuteen kuin joutilaisuuteen.

Valtion maksaman vuorotteluvapaakorvauksen määrä nousee mitä luultavimmin uudelleen esille hallituksen puolivälitarkastuksen ja kevään budjettiriihen yhteydessä. Kokonaisuudessaan vuorotteluvapaajärjestelmä on kuitenkin käytössä vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen järjestelmää tullaan uudistamaan.

Uudistuksen yhteydessä tulisi huomioida etenkin pätkä- ja osa-aikatyössä työskentelevät henkilöt, jotka ovat tällä hetkellä suljettu ulos vuorotteluvapaajärjestelmästä, vaikka heidän työuransa olisi kestänyt vuosikymmeniä.

Toinen huomioitava asia on korvaus. Työttömäksi jääminen on ihmiselle kannattavampaa kuin vuorotteluvapaan hyödyntäminen ja toisaalta kaikkein pienituloisimmalla ei ole välttämättä varaan hyödyntää järjestelmää.

Kolmas asia on vuorotteluvapaan sisällön kehittäminen. Tulisiko korvaus kytkeä vuorotteluvapaan aikana tehtäviin asioihin siten, että korvaus olisi esimerkiksi suurempi, jos henkilö kouluttaa itseään?

Neljäs asia ovat pienten työyhteisöjen tilanteet, joissa on huomattavasti vaikeampaa jäädä vuorotteluvapaalle kuin esimerkiksi suuressa yrityksessä.

Suomalainen työelämä on valtavien haasteiden edessä lähes joka kantilta katsottuna. Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen sekä kehitys ovat väistämättä riippuvaisia meidän jokaisen työpanoksesta.

Oletettavaa on myös, että tulevaisuudessa jokaisen panoksen tulee olla entistä suurempi. Työurien pidentäminen ei ole pelkkien pakkojen sanelua. Tarvitaan myös avarakatseisuutta, pelkojen voittamista, tehokkuutta, joustoa sekä työelämän yhtymäkohtia yhteiskunnan muiden elämänalojen haasteiden kanssa. Luottoa siihen, että ihminen käyttää järjestelmää löytääkseen uusia mahdollisuuksia omalle elämälleen ja sitä kautta koko yhteiskunnalle tai tukemaan, kehittämään ja turvaamaan omaa tai läheistensä elämää. Hän ei etsi pakotietä tai joutilaisuuden ja vastuuttomuuden keidasta.

Jaa sivu: