— Jani Toivola

Arvokas ja hyvinvoiva tulevaisuus

Tasa-arvoinen avioliittolaki on yksi aikamme merkittävimmistä mittareista sekä ihmisten välisestä yhdenvertaisuudesta lain edessä että yhteiskunnan aidosta ja kollektiivisesta pyrkimyksestä tasavertaiseen hyvinvointiin. Lain puute on merkki yhteiskunnasta, jolla ei ole kykyä kuulla jokaista sen kansalaista ja heidän osallisuuden tarpeitaan.

Kyse ei ole vain suomalaisesta keskustelusta. Tällä viikolla Britannian parlamentin alahuone käsitteli samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuksia. Suurin osa parlamentin alahuoneesta äänesti uudistetun avioliittolain puolesta. Samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuden on tarkoitus astua voimaan vuonna 2014.

Aihe herättää suuria tunteita myös Ranskassa, jossa parlamentin kansalliskokouksessa alkoi viime viikolla avioliittolain käsittely. Uusi avioliittolaki sallii avioliiton solmimisen myös kahdelle samaa sukupuolta olevalle henkilölle. Ranskassa on järjestetty mielenosoituksia lain puolesta ja sitä vastaan. Vastustajat kiinnittävät Pariisin siltoihin suuria kankaita, jotka olivat täynnä iskulauseita lakiesitystä vastaan. Kansalliskokouksessa oppositio ryhtyi puolestaan tehtailemaan valtavia määriä muutosehdotuksia lakiin, joiden tarkoituksena on hidastaa lain etenemistä.

Suomalaisten asenteet ovat muuntuneet myönteisemmiksi tasa-arvoisen avioliittolain suhteen. Brittiläisen tutkimusyhtiö YouGovin kyselytutkimukseen joulu-tammikuussa osallistuneista 978 suomalaisesta 57 prosenttia antaisi samaa sukupuolta oleville oikeuden avioliittoon, ja 51 prosenttia vastanneista hyväksyy myös homoparien adoptio-oikeuden. Suomalaisten suhtautuminen tasa-arvoiseen avioliittolakiin on kuitenkin varauksellisempaa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Saman tutkimuksen mukaan 79 prosenttia tanskalaisista ja ruotsalaisista hyväksyy homoliitot, ja 70 prosenttia norjalaisista on sen kannalla.

Lain merkitystä arvioidaan usein sillä perusteella, kuinka isoa tai pientä joukkoa laki suoranaisesti koskettaa. Tämä arviointitapa on väärä. Laki koskettaa suoraan tai välillisesti koko suomalaista yhteiskuntaa. Yhteiskunnan on katsottava eteenpäin ja luotava kaikille sen jäsenille mahdollisuus arvokkaaseen ja hyvinvoivaan tulevaisuuteen.

Tässä arvon ja hyvinvoinnin tavoitteessa voimme onnistua vain, jos näemme kaikkien tasavertaisen osallisuuden merkityksen. Osallisuus syntyy tunnustuksesta ja paikasta yhteiskunnassa. Laki on väline, joka osaltaan voi tuoda tunnustusta ja kasvattaa tilaa niiden kohdalla, jotka vielä joutuvat elämään ahtaammin rajatulla alueella ja vähemmillä oikeuksilla varustettuna.

Tasa-arvoisen avioliittolain puute muokkaa käsitystämme eri ihmisryhmien elämän arvosta ja pitää yllä yhteiskuntaa, jossa jakaudumme eri ryhmiin erilaisilla oikeuksilla. Lain puute pitää yllä yhteiskuntaa, jossa uudet nuoret sukupolvet kasvavat ajatukseen, että on oikein ja hyväksyttävää, että yksi ihmisryhmä voi rajoittaa toisen ryhmän yhtäläisiä oikeuksia yhteiskunnassa oman uskontonsa, arvomaailmansa tai puhtaiden ennakkoluulojensa pohjalta. Se, että menneisyydessä on ollut valloillaan tietty käsitys avioliitosta, ei tulisi määrittää kykyämme katsoa tulevaisuuteen.

Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa on demokraattinen järjestelmä. Eduskuntamme on maailmanlaajuisesti yksi läpinäkyvimmistä poliittisista järjestelmistä. Naispappeus ei ole enää vain kaukainen unelma, kuten se oli vielä Helsingin piispa Irja Askolan nuoruudessa. Naisten äänioikeus saavutettiin eturintamassa. Suomalaista koulujärjestelmää kopioidaan ympäri maailmaa. Usea kansainvälinen media on rankannut maamme ja sen kansan yhdeksi onnellisimmista.

Yksi asia kuitenkin puuttuu joukosta, ja puute on räikeä. Näyttää siltä, että poliittinen järjestelmämme ei ole löytänyt asian suhteen yhteistä tahtoa. Nyt minä pistän toivoni kansaan. Heillä on käsissään aloitteen avaimet. Vireillä on siis kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, joka pyritään saamaan eduskunnan käsittelyyn. Toivottavasti meillä poliittisina päättäjinä on kyky kuulla kansan ääni.

Jaa sivu: