— Jani Toivola

Nuorisojärjestöjen valtionapupäätökset kaipaavat uudistamista

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi 9.4. valtakunnallisten nuorisojärjestöjen valtionapupäätökset. Etenkin poliittisten nuorisojärjestöjen valtionapupäätökset ovat herättäneet tuoreeltaan paljon kritiikkiä. Mielestäni täysin aiheesta.

On täysin selvää, että esimerkiksi poliittisten nuorisojärjestöjen valtionapujen kriteerinä ei voi olla emopuolueen kannatus eikä edellisen vuoden tukimäärä. Keskustelussa on hyvä myös muistaa, että kyse ei ole pelkästään poliittisten nuorisojärjestöjen tuesta vaan kaikkien nuorisojärjestöjen tuesta.

Poliittisille nuorisojärjestöille myönnetyn tuen tarkoituksena on kannustaa nuoria osallistumaan erilaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tasapuolisesti ja luoda eri järjestöille taloudelliset toiminnan edellytykset. Epätasaisesti jaetut valtionavut epäselvillä perusteilla vääristävät koko järjestelmän tarkoitusta, etenkin jos valtionavuista osa ohjataan järjestöjen vaalityöhön. Jos poliittisten nuorisojärjestöjen tuen taustalla halutaan kaikesta huolimatta pitää jonkinlainen parlamentaarinen osuus, erilaisia järjestöjä tulee vähintään kohdella reilusti.

Nuorisojärjestöjen valtionavuista on keskusteltu jo vuosia. Keväällä 2012 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto, Perussuomalaiset nuoret sekä Kristillisdemokraattiset nuoret vaativat ministeri Arhinmäeltä vastauksia järjestelmän epäkohtiin. Pienet tasokorotukset eivät järjestelmää korjaa, vaan tarvitaan perustavanlaatuinen uudistus, jotta järjestöjä jatkossa kohdeltaisiin tasavertaisesti. 

Ongelmana on nuorisojärjestöjen valtionapukriteereiden tulosperusteisuus sekä avoimuuden puute. Jos järjestöllä on paljon rahaa käytettävissään, toimintaa on luonnollisesti helpompi järjestää enemmän, joka takaa puolestaan suuremman rahoituksen myös jatkossa. On myös ongelmallista, että valtionapujen tukikriteereitä ei ole avattu missään ja jos haluaa tutustua itse asiakirjoihin, täytyy mennä erikseen opetus- ja kulttuuriministeriöön niitä tutkimaan.

Valtionapupäätöksistä vastaavan urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen pitää ottaa koppi esille nostetuista epäkohdista ja uudistaa nuorisojärjestöjen valtionapukriteereitä sekä tehdä järjestelmästä avoin ja läpinäkyvä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa (9.4.2013) todetaan, että keskeisenä avustusperiaatteena on nuorisolain toteuttaminen. Sen mukaan avustukset myönnetään tulosperusteisesti ottaen huomioon järjestöjen toiminnan laatu, laajuus sekä muun muassa järjestöjen toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto nosti esille tiedotteessaan (10.4.2013) kaksi kysymystä, johon toivoisin vastausta urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä.

Ensimmäinen huomio liittyi siihen, että valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen 14/2012 mukaan keskeisin avustukseen vaikuttava tekijä näyttäisi olevan edellisen vuoden avustus. Toinen kysymys liittyy toiminnan tuloksellisuuden mittaamiseen. Miten voidaan osoittaa, että Kokoomusnuorilla olisi 7-kertaisesti toimintaa Vihreisiin nuoriin ja opiskelijoihin ja peräti yli 30-kertaisesti Perussuomalaisiin nuoriin verrattuna. Kun puhutaan poliittisten nuorisojärjestöjen tuista, ei ole tarkoituksenmukaista, että historian painolasti näkyy niin vahvana ja muutokset ovat vuositasolla lähinnä kosmeettisia.

Näkisin järkevänä kehityssuuntana sen, että poliittisten nuorisojärjestöjen valtionapuosuuksia yhdenmukaistetaan, niille asetetaan selkeät, sitovat ja avoimet kriteerit ja nuorisojärjestöjen saamien tukien ohjaaminen vaalitueksi estetään. Vähintä, mitä täytyy tehdä, on avata kaikkien tietoon avustuspäätösten perustelut, taustamuistiot sekä eri järjestöjen hakemukset liitteineen ja tilitietoineen.

Nuorisojärjestötasolla vaikuttamisen ohella tärkeä arvo on, että mahdollisimman moni nuori yhteiskunnassamme löytäisi väylän, jonka kautta jäsentää omaa arvomaailmaansa ja löytää väyliä ja halua vaikuttaa omaan yhteiskuntaan. Tämän tulisi lähteä mahdollisimman tasa-vertaisesta mahdollisuudesta tutustua eri ideologioihin ja järjestöjen toimintaan. Tässä valossa on tärkeää, että erilaisilla järjestöllä olisi käytössään kohtuulliset resurssit ja myös kasvun mahdollisuus, jotta järjestöjen viesti voisi potentiaalisesti tavoittaa nuoret etelästä pohjoiseen. Jokaiselta toimijalta vaaditaan kykyä ottaa askel taaksepäin ja uskallusta antaa nuoren itse päättää, minkä leirin kokee kodikseen, jos minkään. Tärkeintä on tukea nuorten yhteiskunnallista kasvua, ei pönkittää yhdenkään järjestön valtaa ja maksimaalista kasvua. Tämä tulisi olla johtotähtenä nuorisojärjestöjen valtionapupäätösten uudistamisessa.

Jaa sivu: