— Jani Toivola

Olympiakomitea, ota rohkeasti kantaa tasa-arvon puolesta!

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki nosti lauantaina yleisurheilun MM-kisoissa Moskovan Lužnikin stadionilla sateenkaarilipun näyttävästi esiin seksuaalisen tasa-arvon puolesta.

Ele oli kannanotto Venäjällä kesäkuussa hyväksyttyyn ns. homolakiin. Lain tarkoitus on kieltää kaikki mahdollinen tieto ja puhe homoseksuaalisuudesta alaikäisille. Ikään kuin pyyhkiä koko asian pois nuorten tietoisuudesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät saa toteuttaa vapaasti omaa identiteettiään ja nuorten mahdollisuus tietoon hupenee.

Kyse ei ole pelkästään systemaattisesta sensuurista ja sananvapauden tukahduttamisesta vaan myös vähemmistöihin kohdistuvasta uhasta. Esimerkiksi tunnettu venäläinen journalisti Masha Gessen on ilmoittanut muuttavansa pois Venäjältä New Yorkiin, koska hän joutuu elämään jatkuvasti väkivallan pelossa. Hän totesi päätöstään seuranneessa kolumnissaan olevansa itse etuoikeutettu voidessaan valita ja lähteä. Samalla hän ilmaisi syvän huolensa muiden HLBT-perheiden turvallisuuden puolesta. Voidaanko lain nojalla joku päivä hajottaa sateenkaariperheitä?

Tahdon kiittää ministeri Arhinmäkeä rohkeudesta pitää asiaa esillä. Myös muutamat urheilijat toivat mielipiteensä esiin suudelmin ja symbolein. Naisten viestikultaa juosseet Ksenia Ryzhova ja Tatjana Firova suutelivat juoksuradalla sekä mitalikorokkeella, korkeushyppääjä Emma Green Tregaro puolestaan värjäsi kyntensä sateenkaaren väreillä.

Astellessamme kohti Sotsin talviolympialaisia omat odotukseni Suomen eri urheiluorganisaatioita kohtaan ovat korkealla. Homoseksuaalisuus on yhä tabu suomalaisessa urheiluelämässä, etenkin joukkueurheilussa. Jostain syystä urheilun ympärille on jäänyt vahva puhumattomuuden kehä, ja paine oman identiteetin salaamiseen esimerkiksi ammattiurheilijoiden keskuudessa on edelleen kova. Siksi olisi tärkeää, että urheiluelämä ottaisi kantaa tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta niin Suomessa kuin maailmalla.

Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Jacques Rogge vältteli ottamasta kantaa itse lain sisältöön, mutta toisti olympialiikkeen perussanoman, jonka mukaan urheileminen kuuluu ihmisoikeuksiin, eikä sitä saa rajoittaa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Suomen olympiakomitea on lausunut puheenjohtajansa suulla asiasta vain sen, että Sotsin olympiakisojen boikotti ei kuulu Olympiakomitean työkalupakkiin. Suomen urheiluliiton puheenjohtaja totesi, että hän kannattaa kaikkea tasa-arvoa. Tämä on toki hienoa, mutta nyt tarvitaan konkreettisia tekoja ja suoraa puhetta.

Kyse ei ole vain tulevista talviolympialaisista tai pelkästään Venäjän lainsäädännöstä. Kyse on myös laajemmin koko urheilun arvomaailmasta ja toiminnan pohjasta. Uskalluksesta olla osa tätä aikaa ja muuttuvaa yhteiskuntaa.

Urheilun parissa kasvavat lapset ja nuoret tulevat jossain vaiheessa siihen pisteeseen, jossa pohtivat omaa identiteettiään. Olisi hyvin tärkeää, että eri lajiliitot ottaisivat osaksi omaa toimintaansa myös urheilumaailman moninaisuuden ja ylipäätään urheilun arvomaailman esille tuomisen. En tarkoita, että vähemmistökysymyksistä tulisi tehdä urheilumaailman ykkösasiaa, mutta myös urheilumaailman on pystyttävä vastaamaan aikaansa ja sen on ennen kaikkea tuettava urheilijoita myös henkisellä tasolla. Suomen eri urheilujärjestöt tekevät ja ovat tehneet todella upeaa työtä suomalaisten lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen puolesta. Ottamalla kantaa myös erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden puolesta urheilumaailma voi avata uusia ovia ja tuoda lisää hyvinvointia kaikille.

Yhdysvalloista yli 80 kongressiedustajaa lähetti yhteisen kirjeen maansa ulkoministerille. Siinä kysyttiin, mitä hän voi tehdä taatakseen (HLBT) urheilijoiden ja kisaturistien turvallisuuden Sotsin talviolympialaisissa. Aion tarttua eduskunnan istuntokauden alkaessa samaan haasteeseen. Uskon ja toivon, että eduskunnasta löytyy paljon samanmielisiä edustajia. On tärkeää, että myös Suomessa ulkoministeri on tässä asiassa aktiivinen.

En kannata protestia protestin vuoksi vaan muistaen, että läheisyydessämme on yhteiskunta, jossa ihmisiä sorretaan heidän identiteettinsä vuoksi. Heidän arkeaan leimaa pelko, piilottelu ja väkivallan uhka. Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus sekä mahdollisuus puuttua ja saada aikaan muutosta.

Jaa sivu: