— Jani Toivola

Suomen on kannettava vastuu Syyrian pakolaisten auttamisesta

Syyriassa on meneillään toisen maailmansodan jälkeen hirvittävin humanitäärinen katastrofi. Jo kolme vuotta kestänyt sisällissota on johtanut valtaviin pakolaisvirtoihin. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR raportoi syyskuussa, että syyrialaisia pakolaisia on nyt jo yli 2 miljoonaa. UNHCR arvioi kuluvan vuoden elokuussa, että jo miljoona syyrialaista lasta on joutunut lähtemään kotimaastaan pakolaisiksi ja yli 2 miljoonaa lasta on joutunut pakenemaan Syyrian rajojen sisäpuolella. Tilanne on vain pahenemaan päin.

Suurin osa pakolaisista suuntaa naapurivaltioihin, mutta moni on lähtenyt hakemaan turvapaikkaa myös kauempaa. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, kuten lapset ja naiset, odottavat turvapaikkapäätöksiä lähialueiden pakolaisleireillä. Rikollisjärjestöt salakuljettavat puolestaan niitä pakolaisia, joilla on varaa maksaa. Viime perjantaina Venäjän rajaviranomaiset ilmoittivat, että syyrialaispakolaiset pyrkivät nyt joukolla Venäjän kautta Suomeen ja Viroon, ja kahden viime kuukauden ajan he ovat estäneet noin 45 Syyrian kansalaisen laitonta rajanylitystä.

Suomi on antanut humanitaaristä apua Syyrian pakolaisten auttamiseksi paikan päällä noin 12 miljoonaa euroa vuodesta 2011 lähtien. Pakolaisten auttaminen paikan päällä on ehdottoman tärkeää. Sen lisäksi Suomen tulee pystyä vastaamaan alati kasvavaan pakolaisongelmaan.

Suomi on aiemmin tarjonnut hätätapauspaikkoja käytettäväksi, koska vuoden 2013 pakolaiskiintiö on jo täytetty. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on kuitenkin pitänyt tärkeänä, että hätätapauskiintiö käytettäisiin sille aiemmin varattuun tarkoitukseen. Lisäksi hätätapauskiintiö on tällä hetkellä käytännössä täynnä. Tämä ei siis ole nyt ratkaisu asiaan.

UNHCR on myös kesäkuussa vedonnut valtioihin, jotta ne harkitsisivat syyrialaisten pakolaisten ottamista humanitaarisena maahanmuuttona. Tähän mennessä Saksa on ainoa valtio, joka on tähän ryhtynyt. Myös Ruotsi ja Itävalta ovat olleet aktiivisia pakolaisten vastaanottamisessa. Ulkomaalaislain pykälässä 93 sanotaan, että valtioneuvosto voi yleisistunnossa päättää ulkomaalaisten ottamisesta Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Yksi vaihtoehto on varata vuoden 2014 pakolaiskiintiöstä osa syyrialaisille pakolaisille ja perheenyhdistämisille, mutta koska pakolaisten määrä on niin suuri ja avuntarve akuutti, tulisi pakolaiskiintiön päälle tehdä oma kiintiö pelkästään syyrialaisille. Avun tarve ei ole vähentynyt muualla maailmassa, eikä ole oikein, että Suomi vie mahdollisuuden turvapaikkaan muilta apua tarvitsevilta. Kiintiön hyvän puolena on se, että tulijat vastaanotetaan asianmukaisesti. Hankaluutena puolestaan se, että kuntapaikkoja on vaikea saada ilman kustannuksia kattavaa lisärahoitusta. Toinen vaihtoehto olisi ottaa käyttöön humanitaarinen maahanmuutto.

Helsingin Sanomat uutisoi (3.9.2013), että Ruotsin maahanmuuttovirasto on päättänyt myöntää kaikille suojelua tarvitseville syyrialaispakolaisille pysyvän oleskeluluvan. Ruotsi on siten ensimmäinen Euroopan unionin jäsenmaa, joka antaa heti pysyvän oleskeluluvan syyrialaispakolaisille. Päätös sisältää sen, että kaikki tällä hetkellä Ruotsissa olevat noin 8 000 syyrialaista, joilla on väliaikainen oleskelulupa, saavat pysyvän oleskeluluvan ja oikeuden tuoda perheensä Ruotsiin. Saksa on puolestaan ilmoittanut ottavansa tänä vuonna vastaan 5000 syyrialaista pakolaista tilapäiseen suojeluun.

Jätin tänään kirjallisen kysymyksen asianomaiselle ministerille vastattavaksi, jossa haen vastauksia seuraaviin kysymyksiin.

1. Mihin toimiin hallitus ryhtyy Syyrian pakolaisten auttamiseksi?

2. Aikooko Suomi ottaa ulkomaalaislain pykälän 93 nojalla nopeutetussa ajassa syyrialaisia pakolaisia?

3. Aikooko Suomi ottaa käyttöön lisäkiintiön syyrialaisia pakolaisia varten? Mikäli näin on, otetaanko lisäkiintiö käyttöön jo tänä vuonna?

4. Onko Suomi tietoinen siitä, mihin Venäjän rajalla kiinniotetut laittomat rajanylittäjät ovat joutuneet?

 

Kirjoittaja on eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän puheenjohtaja

Jaa sivu: