— Jani Toivola

Kahden Heikin ja rakkauden puolesta

Kysymys jokaiselle, joka kysyy, miksi juuri avioliitto on niin tärkeä, että sen puolesta jaksetaan taistella. Jokaiselle joka ehdottaa, että eikö kompromissi riittäisi. Jokaiselle, joka kokee, että kaikkien perhemuotojen tukeminen on väärin tai jonkin epäsopivan kauppaamista nuorisolle. Jokaiselle, joka kokee vaalivansa jotain pyhää, joka ei ole kaiken kansan omaisuutta, mutta katsoo itse kuuluvansa etuoikeutettujen ryhmään.

Katso hetki tuota vierastamaasi kanssaihmistä silmiin. Päästä mieleesi ajatus siitä, minkälainen mahtaa olla tuo ihminen minua vastapäätä. Mikä on hänen elämäntarinansa, mitkä hänen kipupisteensä ja hänen aiheensa suruun, itkuun tai häpeään? Mikä saa hänet nauramaan tikahtuakseen tai rakastamaan hullun lailla?

Jos uskallat päästää nämä ajatukset itseesi, uskon että ymmärrät ja käsität, että olemme kaikki samaa kansaa. Osa samaa ihmisyyttä. Saman historian muovaamia ja yhteiseen tulevaisuuteen astuvia. Se, miten kohtelet häntä, on sama tulevaisuus, jonka myös itsellesi asetat. Miltä sinusta tuntuisi, jos ihmiset katsoisivat sinun ja tarpeittesi ohi?

Osallistuin tämän viikon maanantaina (10.2.) Roman Schatzin isännöimään Maamme-kirja -radiolähetykseen yhdessä Saska Saarikosken kanssa. Lähetyksen teemana oli homous. Keskustelimme ihmisten ennakkokäsityksistä sekä suhtautumisesta erilaisuutta kohtaan.

Lähetyksen jälkeen jäin pohtimaan, että monet keskustelussa esiin nousseet ennakkoluulot, pelot sekä epätietoisuus ovat lopulta olennaisin syy sille, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa samaa sukupuolta olevat henkilöt eivät ole oikeutettuja solmimaan avioliittoa. Asiasta on keskusteltu läpi vaalikauden, ja kaikki mahdolliset argumentit puolesta ja vastaan on kuultu moneen kertaan. Lopulta jäljelle jää vain kysymys siitä, tunnustaako yhteiskunta samaa sukupuolta olevien ihmisten oikeuden keskinäiseen rakkauteen. Onko kaikilla ihmisillä samat oikeudet ja velvollisuudet yhteiskunnassamme? Määritelläänkö joitain ihmisryhmiä lainsäädännön edessä toisella tapaa kuin toisia? Kysymys on puhtaasti arvoista.

Keskustelin tällä viikolla myös BBC:n ajankohtaistoimittajan kanssa vähemmistöjen asemasta Suomessa. Toimittaja oli hyvin hämmentynyt siitä, missä tilanteessa Suomi näiden asioiden suhteen on. Hän totesi, että on aina pitänyt Suomea tasavertaisuuden ja oikeuksien edelläkävijänä ja mallimaana. Hänen mukaansa tuntui hurjalta ajatella, että tässä kysymyksessä me olisimmekin niin takapajuisia.

Tämän viikon radiohaastattelut muistuttivat minua amerikkalaisesta sosiaalityön tutkimusprofessori Brene Brownista, joka on tutkinut 12 vuotta häpeää ja haavoittuvuutta. Häntä vapaasti lainatakseni toteaisin, että merkki häpeää kantavasta yhteisöstä on sen jakautuminen eri leireihin. Häpeä johtaa syyttelyyn ja eriarvoisuutta luovien railojen kasvamiseen. Ainut keino irtaantua häpeästä on tulla yhteen. Yhteentuleminen vapauttaa pelosta ja luo tilaa rohkeudelle. Ainoastaan ilman pelkoa ja häpeää meillä on mahdollisuus altistaa itsemme haavoittuvuudelle, jossa piilee niin ihmisyys, inhimillisyys, luovuus, kunnioitus kuin kaiken uuden alkukin.

Roman Schatz luki Maamme-kirja -lähetyksen lopuksi pienen otteen historiaa. Hän kertoi Suomen ensimmäisistä ja ainoista nimeltä tunnetuista ja mestatuista homoista, pappilan rengeistä Heikki Mikonpojasta ja Heikki Heikinpojasta. Heidän kaulansa katkaistiin ja ruumiit poltettiin vuonna 1665 Kyynelten kallioksi nimetyssä teloituspaikassa sodomiittisten syntien vuoksi. Sydämeni tuntui pysähtyvän hetkeksi kun mietin heidän kohtaloaan. Mikään ei poista tätä historiallista vääryyttä, mutta meillä on mahdollisuus tunnustaa heidän rakkautensa.

Sinä päivänä, kun unohdamme historiamme, kadotamme myös ihmisyytemme. Heikkien tarina ei ikävä kyllä ole ainut tarina vainoamisesta, vääryydestä, tuskasta ja kivusta, kun tarkastellaan eri seksuaalivähemmistöjen taivalta aikojen saatossa. Itse toivon, että meillä on rohkeutta käyttää demokraattista järjestelmäämme uuden elämän sekä oikeuksien ja mahdollisuuksien luomiseen. Toivon syvästi, että emme haaskaa tätä järjestelmää pelon ja tietämättömyyden varjostamaan toisten oikeuksien ja elämän rajoittamiseen. Meillä on mahdollisuus tehdä historiaa.

 

Kansalaisaloitte tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee eduskuntaan käsittelyyn 20.2., jonka jälkeen aloite siirtyy valiokuntakäsittelyyn. Kansanedustajat äänestävät asiasta maalis-huhtikuussa eduskunnan täysistunnossa. 166 851 suomalaista allekirjoitti tasa-arvoista avioliittoa tukeneen kansalaisaloitteen ja selvä enemmistö suomalaisista on tasa-arvoisen avioliittolain takana.

Jaa sivu: