— Jani Toivola

Pirstaleinen vanhemmuus

Isyyslain uudistus on aikanaan saanut alkunsa Vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotilan lakialoitteesta. Hän on kertonut julkisesti erään isän kohtaamisesta, jonka tarina osaltaan avasi tarvetta lain uudistamiselle. Mies oli saanut lapsen naispuolisen kumppaninsa kanssa, mutta vähän lapsen syntymän jälkeen hänelle oli ilmoitettu, että hän ei ole enää tervetullut lapsen elämään. Lapsen äiti oli palannut yhteen ex-miehensä kanssa, josta ero ei ollut vielä virallinen. Näin lain edessä ex-mies katsottiinkin lapsen isäksi eikä hänen biologinen isänsä. Tämä olettama johti siihen, että isä menetti tyttärensä ja tytär biologisen isänsä. Tämä on vain yksi esimerkki yhdestä perhemuodosta ja siitä, mitä voi tapahtua. Valmisteilla olevan lain perimmäinen tarkoitus on turvata lapsen oikeus vanhempiinsa. Tärkeää vanhemmuuden näkökulmasta on myös turvata ja tunnustaa tällä lailla jokaisen vanhemmuus. Oli perhemuoto mikä tahansa, jokainen tarvitsee yhteiskunnan tuen, turvan ja tunnustuksen yhdenvertaisesti. Oikeuden mukana tulee myös vastuun ottaminen omasta vanhemmuudesta ja vastuu tuo meidät takaisin lapseen.

Lakiesitystä koskevassa kritiikissä on nostettu esiin perustuslain takaama turva. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi sukupuolen, iän tai alkuperän perusteella. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin mielestä lain kohtaama raju arvostelu on uutta. Asiaa käsitellään lakivaliokunnan ohella myös perustuslakivaliokunnassa, jossa asiantuntijakuulemiset isyyslain osalta ovat pääosin suoritettu ja itse lausunnon on määrä valmistua perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen (sd) mukaan muutaman viikon kuluttua.

Helsingin Sanomat uutisoi 6.10.2014, että oikeustieteilijät kritisoivat esitystä uudeksi isyyslaiksi. Oikeustieteilijöiden suurin kritiikki kohdistuu avioliiton ulkopuolella syntyneiden lapsien syrjintään laissa. Jos lapsi on syntynyt ennen lokakuuta 1976, hänellä ei ole oikeutta kuolleen isänsä perintöön, vaikka tuomioistuin vahvistaisi isyyden. Helsingin Sanomien haastattelema Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas toteaa, että perintökaaressa omaksutun lainsäädännön mukaan kaikkia rintaperillisiä tulisi kohdella perinnönjaossa tasapuolisesti. Uusi lakiesitys on tämän lainsäädäntöratkaisun kanssa ristiriidassa.

Nyt esillä oleva kiista avioliiton ulkopuolella syntyneiden lapsien syrjinnästä ei ole ainoa ongelma itse lakiesityksessä. Perustuslain tuoma turva koskee myös sateenkaariperheitä, joiden osalta uusi laki on myös syrjivä.

Naisparien sosiaalisen vanhemmuuden tunnustaminen puuttuu lakiesityksestä. HBLT-järjestöjen kärkivaatimus on, että naisparien sosiaalisen äidin vanhemmuus tulisi voida vahvistaa hedelmöityshoitojen alkaessa annetun suostumuksen pohjalta, kuten eri sukupuolta olevien parien kohdalla laissa ehdotetaan. Ei ole tarkoituksenmukaista, että hallitus antaa isyyttä koskevat esityksensä ensin ja jättää esityksensä äitiyden määräytymiseen liittyvistä pykälistä erikseen vuoden loppuun mennessä

Toinen ongelma liittyy transihmisten kohteluun uudessa laissa. Transihmisten vanhemmuus tulisi merkitä juridisen sukupuolen mukaisesti. Hallituksen esityksen mukaan transnaisten vanhemmuus merkitään väestötietojärjestelmään isyytenä. Oikeusministeriön esityksen mukaan transihmisten vanhemmuusmerkintöjen korjaaminen juridisen sukupuolen mukaisiksi tulisi ratkaista osana translakia. Molemmissa esimerkeissä vaihtoehtona olisi ollut selkeä ja yhtenäinen vanhemmuuslaki sillä tavalla, että vanhempien sukupuolimerkintöjä ei olisi tarvetta korjata erikseen.

Vihreiden ollessa vielä hallituksessa, isyyslain käsittelyn yhteydessä tehtiin valtioneuvoston lausuma, jonka tavoitteena on, että vanhemmuuden tunnustaminen korjataan lakiin myös naisparien sosiaalisen vanhemman osalta tämän vaalikauden aikana. Lausumaan yhtyivät kaikki hallituspuolueet kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta. Näin toimittiin, jotta edes osa laista saatiin eteenpäin. Lainsäädäntötyö tulee saattaa loppuun sovitulla tavalla eikä ongelmallisia kysymyksiä voi jättää auki myöhemmin paikkailtaviksi.

Transihmisten vanhemmuusmerkintöjen korjaamisen siirtäminen isyyslain käsittelystä translain yhteyteen tarkoittaa jälleen asioiden pilkkomista eri työryhmille. Tällöin käsittelyssä oleviin kokonaisuuksiin ei oteta kantaa eikä kukaan kanna vastuuta tunnistettujen ongelmien korjaamisesta, etenkään muutosten aikataulusta. Vähintäänkin on pidettävä huolta siitä, että samaan asiakokonaisuuteen kuuluvat epäkohdat korjataan samanaikaisesti, jos asioita ei pystytä käsittelemään yhden lainsäädäntöhankkeen alla.

Iso kompastuskivi kaikkien perhemuotojen ja kaikenlaisen vanhemmuuden tukemiselle tuntuu julkisen keskustelun pohjalta olevan pelko ja uskonto. Toiset painottavat vakaumustaan toiset vain muuten pelkäävät elämää joka haastaa oman maailmankuvan. Surullisinta on, jos tuki jää puuttumaan vain siksi, että päättäjä ei oikein tiedä, mitä asiasta ajatella tai pelkää oman kannattajakuntansa reaktioita. Pitää uskaltaa kysyä, kuulla ja nähdä. Näin merkittävää kysymystä tulisi tarkastella puhtaasi yhteiskunnan ja sen ihmisten tarpeiden näkökulmasta. Vastuullisuutta on pyrkiä lainsäädännössä ottamaan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla kaikki olemassa oleva elämä. Tässä tapauksessa erilaiset vakiintuneet perheen ja vanhemmuuden muodot.

On vastuutonta ohittaa ihmiset ja evätä tuki ja turva pelon, tietämättömyyden tai uskonnon nojalla. Oman kannatuksen tai maailmankuvan säilyttämiseksi, joka rajaa ja jättää toisia ihmisiä ulkopuolelle.

Jaa sivu: