— Jani Toivola

Mistä taide tulee?

Jani Toivola

Taide on vahva osa tätä hetkeä ja olennainen osa yhteiskuntamme kehitystä. Sen edellytys on, että taiteen tekijät ja taide itsessään nähdään olennaisena osana yhteiskuntaa. Taide on selviytymisemme edellytys.

Mikä on taiteen ja kulttuurin itsellinen arvo ja rooli tässä ajassa ja meidän yhteiskunnassamme? Tämä on kysymys, jonka soisin nousevan vahvemmin osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Kun muistelemme yhteiskuntamme merkittäviä isoja käänteitä, kansallismuistimme tallenteita tai yksittäisen elämän merkittäviä vaiheita, niihin nivoutuu usein taide ja kulttuuri – tavalla tai toisella. Muistoihin liittyy sävyjä ja tunnelmia, joita on vaikeaa avata ulkopuoliselle, kuten yksittäinen kuva tai tietyn kappaleen ensimmäiset soinnut, joihin voi kiteytyä kokonainen aikakausi tai elämä.

Näistä vahvoista kokemuksista huolimatta otamme taiteen helposti itsestäänselvyytenä. Miellämme sen asiaksi, joka on ja pysyy pelkästä pyhästä hengestä. Ajattelemme, että meillä kaikilla on oikeus tarvittaessa kuluttaa ja hyödyntää taidetta, mutta liian harvoin muistamme, mistä taide tulee ja mikä sen vaikutus on laajempaan yhteiskuntaan.

Kuka taidetta tekee ja millaisilla ehdoilla tai millaisissa olosuhteissa? Minkälaisella palkalla? Paljonko teos, joka minulta katsojana vie 2 tuntia 40 minuuttia, on vaatinut teoksen työryhmältä? Kyse on muustakin kuin yksittäisen produktion harjoitustunneista, vaan myös jokaisen taiteilijan ja tekijän matkasta teokseen. Taustalla on vuosia jatkunut harjoittelu, itsetutkiskelu ja jatkuva ammattitaidon kehittäminen. Taiteilija havainnoi ympäröivää yhteiskuntaa ja linkittää havaintojaan sekä menneeseen että tulevaan. On valtava työ pukea muotoon jotain, josta lopulta yksittäinen ihminen tai kansakunta voi tunnistaa itsensä, tai luoda jotain niin yksityiskohtaista, että se herättää ihmisissä erilaisia vahvoja tunnereaktioita.

Myös tässä ajassa taiteella on kyky vangita, tulkita, tallentaa, kysyä ja muokata, se ei ole vain menneen ajan ominaisuus. Taide on vahva osa tätä hetkeä ja olennainen osa yhteiskuntamme kehitystä. Sen edellytys on, että taiteen tekijät ja taide itsessään nähdään olennaisena osana yhteiskuntaa. Taide on selviytymisemme edellytys.

Poliittinen keskustelu täyttyy tällä hetkellä kriiseistä, kipeiksi luonnehdituista leikkauksista ja luopumisesta. Juuri tästä syystä taiteen merkitys on ehkä akuutimpi kuin koskaan aikaisemmin. Meidän tulee muistaa myös jatkossa keitä olemme ja minne olemme menossa. Tarvitsemme taidetta, jotta emme selviytymisen keskellä kadottaisi omaa identiteettiämme ja kykyämme luoda omaa arvopohjaamme yhä uudelleen.

Olen itse taustaltani näyttelijä ja minulta kysytään usein kaipaanko näyttämölle. En tällä hetkellä, mutta ikävöin luovaa prosessia ja taiteen oikeutta tehdä keskeneräistä matkaa, sekä havainnoida, rakentaa, esittää kysymyksiä tai ehdotuksia ratkaisuiksi. Tätä keskeneräisyyttä ja mahdollisuutta esittää kysymyksiä kaipaisin lisää myös politiikkaan. Paine tuottaa jatkuvasti valmista ja tietää kaikki luo puolivalmista kulttuuria, jota pahimmassa tapauksessa kukaan ei enää tunnista omakseen.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on perustanut työryhmän pohtimaan taiteen kentän ja rahoituksen tulevaisuutta. Aloite on tervetullut mutta haastava, koska taiteen kenttä on suuressa murroksessa.

Tässä joitakin ajatuksiani ministerin työryhmälle:

1.       Politiikan tehtävänä ei ole näyttää taiteen suuntaa, vaan taata kattava rahoitus ja oikeudenmukainen järjestelmä, jossa eri taiteenaloilla on mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet kukoistaa valtakunnallisesti.

2.      Valtionosuuksien jakautumisella on suuri merkitys ja siksi uusien taiteenalojen pääsy tuen piiriin on merkittävää. Tämänhetkisessä jaossa epäsuhta eri taiteenalojen välillä on huomattava, eikä perusteltu.

3.      Teatteriverkosto kaipaa uudistusta ja tarvitaan enemmän eri teattereiden sekä taidemuotojen yhteistuotantoja ja yhteistyötä. Yksi pohdinnan arvoinen vaihtoehto olisi joistakin Euroopan maista tuttu "kiertuemalli", jossa osan kaudesta teatteri tekee ja esittää omaa tuotantoaan, ja toisen osan kautta kaikki teatterit kiertäisivät ympäri Suomea jo tuotetuilla teoksilla. Kiertueiden avulla tarjottaisiin monipuolisesti taidetta ympäri Suomea ja supistettaisiin talojen omien tuotantojen kustannuksia, kun vuosittaisia ensi-iltoja voitaisiin vähentää.

Ensi vuonna kulttuurilta katoaa 13 miljoonaa euroa, kolme prosenttia kokonaisrahoituksesta. Se koostuu edellisen hallituksen säästöjen muuttamisesta pysyväksi sekä indeksikorotusten jäädyttämisestä. Voisi puhua kituuttavasta höylästä joka ei lakkauta kaikkea toimintaa, mutta ei myöskään anna taiteelle sen ansaitsemaa asemaa. Vaarana on, että taiteen pysähtyneisyyden tila jatkuu.

Taiteella voidaan muuttaa maailmaa.