— Jani Toivola

Kehitystä kiitos!

Jani Toivola

Torstaina julkaistu Kehityspoliittinen selonteko asettaa raamit Suomen tukemalle kehitysyhteistyölle. Selonteossa painottuvat viennin edistäminen ja suomalaisten yritysten tarpeet, kehitysyhteistyön kohteiden eli kehitysmaiden ja niiden ihmisten sijaan.

Selonteko osoittaa nykytilanteen ongelmallisuuden. Kehityspolitiikan painopisteiden tai rahoitukseen liittyvät jyrkät ja merkittävät muutokset ovat pahin este pitkäjänteiselle ja tulokselliselle kehitysyhteistyölle, jota myös hallitus vahvasti peräänkuuluttaa. Nykyisillä toimilla katkaistaan monia pitkälle edenneitä kehityksen polkuja, joiden uudelleen kokoaminen tulee viemään vuosia. 

Tähän meillä ei olisi aikaa, sillä sukupolvi toisensa jälkeen rakentaa elämäänsä tässä ja nyt. Jokainen menetetty sukupolvi rapauttaa kehitystä ja jokainen oikeutensa ja mahdollisuutensa näkevä sukupolvi vie kehitystä eteenpäin.

Ihmisoikeusperustaisuus on kestävän kehityksen elinehto. Sen alku ja juuri. Se takaa jokaiselle ihmiselle yhtäläiset ja omaehtoiset välineet oman elämän eteenpäin viemiseksi. Itsemääräämisoikeuden suhteessa omiin valintoihin ja käsitykseen hyvästä elämästä. Itselle merkityksellisistä arvoista ja tavasta nähdä oma elämä. 

Viime kaudella luotiin vihreän kehitysministerin johdolla historiallinen ja ihmisoikeusperustainen kehityspoliittinen ohjelma tukemaan näitä tavoitteita ja tuomaan niihin ratkaisuja. Ne ovat tavoitteita, joita painottamme ja pidämme suomalaisen yhteiskunnan perustana. Niiden merkitys ja vaade on korostunut myös viimeaikaisessa keskustelussa puhuttaessa kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja pakolaisuudesta. Eri kulttuurien kohdatessa jaettu käsitys ihmisen arvosta ja oikeuksista vie meidät pitkälle hyvään tulevaisuuteen.

Myös uusi ohjelma tunnustaa ja osaltaan painottaa ihmisoikeusperustaisuutta. Ohjelma luo kuitenkin itse vähintään kaksi merkittävää varjoa tai epäilystä näiden arvojen ja tavoitteiden toteutumiselle.

Ensimmäinen on rahoitus.  Huomattavat leikkaukset kehitysyhteistyövaroihin tekevät työkalupakista huomattavasti kapeamman ja tavoitamme viestillämme huomattavasti pienemmän joukon. Tärkeitä ja vaikuttavia hankkeita keskeytetään ja asiantuntijuutta ja osaamista kadotetaan. 

Hallitus on jo leikannut kansalaisjärjestöiltä 43 prosenttia näiden tuista. Tämä murentaa järjestöjen edellytyksen jatkaa toimintaansa kumppanimaissa erityisesti Suomen hallitusohjelman kehitysyhteistyön pääteemojen, kuten naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, demokratian ja vakaan kehityksen tukemisen parissa. Samanaikaisesti hallituksen virallisena tavoitteena on parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta juuri näillä alueilla. Tämä on täysin ristiriitaista.

Toisen varjon jättää vahva suomalaisten yritysten viennin painotus. Selonteko keskittyy kaupan edistämiseen ja yritysten etuun. Toki yksityissektorin menestys on olennainen rakennuspalikka hyvinvoinnin ja kestävän yhteiskunnan rakentamiselle, mutta pohjalla täytyy olla kestävä demokratia, turvallinen oikeusvaltio ja jokaisen oikeuksiin pohjautuva inhimillinen sekä ihmisyyteen ja ympäristöön herkästi nojautuva yhteiskunta. 

Ohjelma ei vakuuta miten tässä työssä taataan ihmisoikeusperustaisuus ja muut kestävän kehityksen periaatteet. Miten luodaan kehitystä ja myös kasvavaa taloutta, joka lähtee yhteisöistä ja sen ihmisistä. Heidän oikeuksistaan, osaamisestaan ja vahvuuksistaan, jotta kehitys juurtuu osaksi kulttuuria ja pääoma luo pysyvää vaurautta kyseiselle valtioille. 

Hallituksella on vielä osoittamatta vastuunkanto asiantuntijuuden roolista kaikissa hankkeissa. Asiantuntijuutta joka on kiistatta järjestöjen tarjolla olevaa pääomaa. Ja jota nyt heikennetään.

Kaikki tämä puhuu sen puolesta että tämän hetkisen kehityspolitiikan vaikuttavuus ihmisoikeusperustaisuuden saralla on huomattavasti heikentynyt. Se heikentää täten myös tekemämme työn vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta. Mitä suurempi panostus, sitä suurempi potentiaali hyvälle elämälle, vauraille ja vahvoille yhteisöille sekä valtioille.

YK solmi syksyllä Kestävän kehityksen tavoitteet, jotka ohjaavat kakkien maiden kehitystä vuoteen 2030 saakka. Nämä universaalit 17 tavoitetta ovat erottamaton osa harjoittamaamme kehityspolitiikkaa ja vaikuttavat myös Suomen sisäiseen päätöksentekoon.  

Tavoitteet ovat valtava askel eteenpäin kohti parempaa maailmaa, mutta nuoret ovat niissä heikosti edustettuina, vaikka maailmassa on nyt suurin sukupolvi nuoria koskaan. Toivon, että Suomi olisi eturintamassa nostamassa esille globaalia nuorisopolitiikkaa. 

Meillä on mahdollisuus kasvattaa sukupolvia, jotka näkevät oman ja yhteisen edun yhtenä ja samana asiana. Nuoria, jotka ajattelevat, että oma hyvinvointi ja hyvä elämä ovat erottamattomassa yhteydessä kanssaihmisten hyvinvointiin ja ympäristön elinvoimaisuuteen ja sille, että maapallolla voi edelleen olla elämää. 

Käsityksemme hyvästä ja arvokkaasta elämästä tulee näkyä niin puheissa kuin konkreettisissa panostuksissa ja toimissa. Rahan ja linjausten rinnalla puhe on äärimmäisen tärkeää. Se on lihaa luiden ympärillä, osa kulttuurinmuutosta ja arvojemme vahvistusta oikeudenmukaisemman maailman suuntaan - joka päivä. Uskalluksestamme puhua toivomamme maailman puolesta lähtevät myös ne päätökset, joilla käytännössä rakennamme tulevaisuuden maailmaa.