— Jani Toivola

Muunsukupuolisten oikeus hoitoihin on turvattava

jani toivola kuva

Viimeaikaiset hoitolinjaukset transpoliklinoilla ovat johtaneet kestämättömään tilanteeseen, jossa ainakaan avoimesti muunsukupuolinen ei enää saa lähetteitä hormoni- tai leikkaushoitoihin. Hoitojen epääminen vaarantaa muunsukupuolisten terveyden, altistaa heidät masennukselle ja lisää heidän kokemaansa ahdinkoa omassa kehossaan. Hoitojärjestelmä on korjattava välittömästi muunsukupuolisten potilasturvallisuuden turvaamiseksi

Transpoleilla usein ihminen saa joko F64.0-diagnoosin eli transsukupuolisuuden, joka viittaa transnaiseen tai –mieheen. Vaihtoehtoisesti henkilö voi saada F64.8-diagnoosin eli muu sukupuoli-identiteetin häiriö, jolla yleensä viitataan muunsukupuolisiin. Muunsukupuolinen kokee, ettei kumpikaan binäärisukupuolisista (mies/nainen) vastaa hänen sukupuoltaan. Myös transmiehet ja –naiset voivat saada syystä tai toisesta jälkimmäisen diagnoosin.

Muunsukupuolisten oikeuksia ei ole missään vaiheessa turvattu Suomessa. Transpolien käytännöt ovat lähtökohtaisesti yksittäisten lääkäreiden päätettävissä, mikä on pitkään aiheuttanut epävarmuutta transihmisten keskuudessa. F64.8-diagnoosilla (muunsukupuolisuus) on voinut vaihtelevasti saada hoitoja ylilääkäristä riippuen Suomen kahdessa transpolissa Tampereella ja Helsingissä. Tämä osoittaa hoitojärjestelmän olevan äärimmäisen heikolla pohjalla, jonka takia muunsukupuolisten potilasturvallisuus jää toteuttamatta.

Nyt kuitenkin kumpikin transpoli on linjannut, etteivät muunsukupuoliset saa enää hoitoja. Linjaus pakottaa muunsukupuoliset valehtelemaan omista kokemuksistaan saadakseen F64.0-diagnoosin, jonka avulla hoitoja voi edelleen saada. Tilanne on epätodellinen. Ihminen ei enää saa hoitoa, jonka tarkoituksena on vahvistaa ihmisen kokemusta itsestään ja itsemääräämisoikeutta, peittelemättä omaa identiteettiään. Tämä ei ole aito vaihtoehto. Monilla muunsukupuolisilla ei edes ole voimavaroja valehdella, sillä jo hoitoon hakeutuminen vaatii ihmiseltä paljon energiaa.

Kansainvälisissä hoitosuosituksissa on todettu laajasti, että muunsukupuoliset hyötyvät hoidoista ja niillä on myönteisiä vaikutuksia. Lisäksi uudessa tautiluokitusjärjestelmässä ICD-11:ssa ei enää luoda keinotekoisia hierarkioita transsukupuolisuuden ja muunsukupuolisuuden välille, vaan keskitytään yksinomaa hoitamaan ihmisten kehoristiriita. Hoidoissa pitäisi siis keskittyä ihmisen omiin tarpeisiinsa, eikä siihen, mitä sukupuolta hän on.

Transpolien hoitojen pitää perustua yksilölliseen arvioon, sillä jokainen ihminen kokee kehonsa erilaisella tavalla. Ei ole olemassa yhtä hoitoa, joka lähtökohtaisesti sopisi kaikille samalla tavalla. Ammattilaisten on osattava pysähtyä ja kuunneltava jokaisen transihmisen tarinaa yksilöllisesti. Se, mitä yksi transihminen sanoo tarvitsevansa, ei ole välttämättä helpota toisen ihmisen kokemaa kehoristiriitaa.

Transihmisten hoitoa säätelevää asetusta voidaan vielä korjata tällä hallituskaudella, sillä sen voi muuttaa ministeri itsenäisesti. Asetus, niin kuin translaki, ei vastaa tämän päivän käsityksiä sukupuolesta tai sukupuolen moninaisuudesta. Asetuksen pitää vastata kansainvälisiä hoitosuosituksia ja sen pitää olla linjassa uuden ICD-11:n kanssa. Hoitoasetusten päivittäminen olisi askel eteenpäin sukupuolivähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi.

Kun asetus tuli voimaan vuonna viisitoista vuotta sitten, transpoleilla kävi muutamia kymmeniä henkilöitä vuosittain. Nyt transpoleilla käy satoja ihmisiä vuodessa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa transpolit ovat ylikuormittuneita ja ihmiset saattavat joutua odottamaan kuukausia ennen kuin pääsevät ensimmäiselle käynnille. Transpoleille onkin varattava riittävästi resursseja, jotta hoitotakuu toteutuu.

Muunsukupuolisilta hoitojen epääminen kertoo paljon yhteiskunnastamme, jossa vähemmistöt kokevat systemaattista syrjintää, epäoikeudenmukaista kaltoinkohtelua ja toistuvaa häirintää. Translaki omalta osaltaan ylläpitää ja jopa lietsoo eriarvoistavia asenteita, mikä vaikeuttaa turvallisemman ympäristön rakentamista sukupuolivähemmistöille. Niin kauan, kun meillä on ihmisoikeuksien vastainen translaki ja evätään muunsukupuolisilta hoidot, me olemme vastuussa yhteiskunnassa esiintyvästä transvihasta. Jokainen uusi päivä ilman mahdollisuutta saada hoitoa on liikaa.

Meillä on tarvittavat työkalut luoda yhdenvertaista, turvallisempaa ja inhimillisempää Suomea Me emme hiljene ennen kuin tulemme kuulluksi ja sanottavamme korjaa räikeän epäoikeudenmukaisuuden. Keskiviikkona 29.8. kello 16-18 Helsingin Narikantorilla järjestetään mielenosoitus muunsukupuolisten oikeuksien puolesta.

Tule mukaan ja näytetään maailmalle, ettemme tule luovuttamaan, ennen kuin hoitojärjestelmämme osaa edistää muunsukupuolisten terveyttä ja turvaa kaikkien transihmisten oikeuden hoitoihin. Ollaan se muutos, jonka me haluamme nähdä yhteiskunnassamme.