— Johanna Karimäki

Lapin metsät

Pohjois-Suomessa alueittaiset suojeluprosentit ovat korkeampia kuin etelässä, mutteivät riittäviä sielläkään. Metsän uudistuminen ja kasvu on hyvin hidasta ja epävarmaa pohjoisessa.

Siihen nähden hakkuista saatava hetkellinen taloudellinen hyöty tuhoaisi jotain ainutlaatuista. Lapin metsän mittaamaton arvo on maisemassa ja ikimetsät ovat elintärkeitä porojen laiduntamiselle.

Lapin metsistä on vuosia ollut kiistoja Metsähallituksen, poromiesten, luonnonsuojelijoiden ja metsurien välillä. Luonnonsuojelijat ja poromiehet ovat löytäneet toisensa, saman sävelen perinteisen elinkeinon ja luontoarvojen säilyttämisessä. Pitäisi saada kiistoille piste, ymmärtää mikä on sekä talouden että kestävän kehityksen kannalta paras vaihtoehto. Metsähallitus voisi hakkuusuunnitelmien sijaan kehittää luontomatkailua ja valtio voisi auttaa metsureita vaihtoehtoisten elinkeinojen synnyttämisessä. Saamelaisalueen metsiensuojelukysymys on myös ihmisoikeuskysymys. Ilman metsää, perinteinen poronhoito häviää ja ikivanha saamelaiskulttuuri hajoaa.

Valtion hallinnoimat metsät, niiden hakkuut ja hakkuiden aiheuttamat ongelmat saamelaisille keskittyvät käytännössä Inariin ja Sodankylään. Suuria täysin luonnontilaisia metsäalueita on hakkuu-uhan alla myös Kittilän, Sallan ja Savukosken kunnissa. Juuri tällä hetkellä Metsähallitus hakkaa Savukosken Talluskotavaaran vanhaa ikimetsää.

Pohjoisen luonnontilaiset vanhat metsät yhdessä soiden, lampien, purojen, kurujen ja tunturien kanssa edustavat monimuotoista metsäluontoa, jota ei juuri löydy suojelualueiden ulkopuolella. Vain riittävän laajat luonnontilaiset metsäalueet voivat säilyttää koko metsäekosysteemin uhanalaisine lajeineen. On korkea aika lopettaa porojen talvilaidunten, vanhojen metsien hakkaaminen.

Jaa sivu: