— Johanna Karimäki

Kalastuslakiin muutos saimaannorpan suojelemiseksi

EU-komission mukaan Suomi ei ole kyennyt suojelemaan saimaannorppaa niin, että sillä olisi mahdollisuuksia saavuttaa suotuisan suojelun tasoa.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa valmistui tänään kalastuslain muutos, joka mahdollistaa verkkokalastuskiellon Saimaalla. Laki on todella kiireellinen ja tarpeellinen.

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen laji. Vuosina 2000-2009 kannan arvioitu nettokasvu oli vain noin 21 yksilöä ja norppia arvellaan olevan nyt 260. Huolestuttavaa on se, että norppia syntyy ja kuolee vuosittain kutakuinkin sama määrä ja kuolleista suuri osa on poikasia.

Viime vuosina joka toinen kuutti hukkui kalaverkkoihin. Se vääristää populaation ikärakenteen ja vaarantaa eläinlajin säilymisen. On totta, että vähälumiset talvet ovat osasyynä siihen, että poikasia on syntynyt vähän, mutta verkkokalastuskielto on keskeistä lajin säästymiselle sukupuutolta.

Suojelu on lähtenyt liikkeelle ministeri Anttilan toimesta vapaaehtoisella suojelulla, jossa korvataan harrastajakalastajille se, etteivät laske keväällä ja alkukesästä verkkoja. Olen tutustunut valiokunnassa tämän suojelualueen (noin 1560 km2) rajauksiin. Se on reikäinen. Saimaalla on kalastusosakaskuntia, jotka ovat sopimuksien allekirjoittajia. Reikäisessä suojelualuekartassa on valkoisia katvealueita, joissa ei vielä ole sopimusta. Sitten siinä oli punaisia vyöhykkeitä, joissa selitys ”osakaskunnan hylkäämä sopimus” ja näiden lisäksi vielä vaaleanpunaisia vyöhykkeitä, jotka kuvasivat ”osakaskunnan suojelualueesta pois rajaamaa aluetta”. Nämä ovat siis alueita, joilla osakaskunta edelleen verkkokalastaa milloin haluaa ja nostaa korvauksia toisesta alueesta. Se ei mahdu oikeustajuuni.

Tietysti olen siitä iloinen, että on niitä, jotka aidosti haluavat suojella saimaannorppaa ja heitäkin on paljon. Mutta jos suojelualueella on siellä täällä katvealueita, joissa on verkkoja, ei tilanne ole norpan kannalta hyvä. Tässä lakimuutoksessa keskeistä onkin se, että tarpeen vaatiessa aukot voidaan täyttää asettamalla verkkokalastuskielto. Suojelualueen on oltava aukoton. Lakimuutoksella myös sopimukset yhtenäistetään. Sopimuksen ulkopuolelle ei tule jättää aukkoa ja sopimuksen rikkomisesta on seurattava sanktio. Jotta sopimukset saadaan viranomaissopimuksiksi ja sanktioiden piiriin, ne solmitaan vastedes Etelä-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen kanssa, eikä Metsähallituksen kanssa. Valiokunta edellytti, että ympäristöviranomainen on mukana sopimuksen teossa.

Valiokunnan käsittelemässä laissa on mukana ammattikalastajille maksettavat ansionmenetyskorvaukset, mikä on ilman muuta hyvä asia. Ilokseni myös kuulin, että keskeisin ammattikalastajien saalis Saimaalla on muikku, eikä sen kalastus ole vaaraksi norpille. Saimaannorppakannan suurin uhka on edelleen verkkokalastus. Vaikka keväisiä vapaaehtoisia verkkokalastuksen kieltäviä sopimuksia on tehty lisää, ne eivät välttämättä riitä pelastamaan saimaannorppaa ja siksi laki, joka mahdollistaa verkkokalastuskiellon asetuksella, on todella keskeinen. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen ja uhanalaisen saimaannorpan selviytyminen on yksin suomalaisten käsissä.

Jaa sivu: