— Johanna Karimäki

Maa- ja metsätalousministeriö kaukana kestävän metsästyksen periaatteista

Maa- ja metsätalousministeriön eilen asettamat uudet metsästyskiintiöt ovat huolestuttavia monien uhanalaisten lajien kannalta. Ministeriö on poikennut kiintiöissään eri eläinlajien uhanalaisuutta arvioivan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ehdotuksista kestävien kaatolupien määriksi. Kaatomääriä ei ole arvioitu tieteellisen tiedon pohjalta, vaan ne ovat huomattavasti suosituksia suuremmat usean eläinlajin kohdalla.

Lupia esimerkiksi suurpetojen kaatamiseen jaetaan liian avokätisesti. Ministeriö esittää lupaa yhteensä 263 karhun ja 440 ilveksen kaatamiselle. Määrät ovat räikeässä ristiriidassa RKTL:n esitysten kanssa. Karhujen suurin sallittu saalismäärä ylittää arvion kannan kestävästä verotuksesta yli viidenneksellä. Ilveksiä maa- ja metsätalousministeriö antaisi puolestaan kaataa 140 yksilöä yli kannan kestävän verotuksen.

Vihreiden mielestä kaatolupien määrän tulee pohjautua tieteellisiin faktoihin, ei ennakkoluuloihin.

Karhu ja ilves ovat kumpikin lajeja, joiden uhanalaisuusluokkaa on jouduttu nostamaan silmälläpidettävästä vaarantuneeksi viime vuoden uhanalaisuusarvioinneissa. Vaikka karhujen määrä onkin lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla, ei karhu- tai ilveskantamme enää täydenny itärajan takaa.

Ympäristöministeriö esitti omassa lausunnossaan suurimmaksi sallituksi lupamääräksi enintään 200 karhulle ja 300 ilvekselle, jotta kannat säilyisivät elinvoimaisina. Kuitenkin karhujen kaatolupia lisättiin lausuntokierroksen aikana vielä 20 kappaleella.

Suurpedot ovat tärkeä osa suomalaista luontoa ja niiden elinvoimaisuudesta on huolehdittava. Suurin uhka niille on ihminen.

Noin sadan viime vuoden aikana suurpetoja on vainottu Suomessa ja tällöin totuttiin siihen, että metsissämme pedot ovat harvinaisia. Nyt meidän tulee tottua elämään maassa, jossa myös suurpedoilla on oma paikkansa. Se on haasteellista mutta mahdollista. Vaikka suurpetoihin kohdistuvat pelot ovat ymmärrettäviä ja inhimillisiä, ei niiden pohjalta tule tehdä politiikkaa. Viranomaisten on lisättävä valistusta ja asiallista keskustelua petokysymyksistä paikallisten asukkaiden kanssa. Petovihan lietsonta ministeritasolta ei helpota uhanalaisten eläinten elämää.

Myös monen lintulajin kohdalla uudet metsästyskiintiöt ovat haitallisen suuria. Esimerkiksi jouhisorsa ja heinätavi ovat uhanalaisia nimen omaan metsästyksestä johtuen. Sellaisten lajien pyynnille ei pitäisi olla mitään edellytyksiä.

Vihreille tärkeää on, että metsästys Suomessa pysyy eläinlajien kannalta kestävällä pohjalla. Uhanalaisten lajien suojelua tulee tehostaa, ei heikentää. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa on pysäytettävä.

Jaa sivu: