— Johanna Karimäki

Lisää luomua

Nyt vietetään luomuviikkoa. Toista kertaa järjestettävän viikon teemana on tänä vuonna luomutuotteiden valikoima.

Teema on osuva, sillä vaikka yhä useammasta elintarvikkeesta löytyy kaupan hyllyltä luomuvaihtoehto, Suomessa luomun osuus lisääntyy varsin hitaasti verrattuna moneen muuhun EU-maahan. Luomuruoka on kuitenkin parempi vaihtoehto luonnolle, ilmastolle, eläinten hyvinvoinnille ja vähemmän torjunta-aineita sisältävänä usein myös syöjänsä terveydelle.

Valtaosa vesistöjen ravinnepäästöistä johtuu maataloudesta. Yksi keino saastuneen Itämeren tilan parantamiseen on luomuviljelyn lisääminen, sillä luomupelloilta huuhtoutuu esimerkiksi rehevöittävää typpeä veteen vähemmän kuin tavallisilta pelloilta. Maaperä, jota ei ole viljelty keinolannoitteilla, sitoo ilmastopäästöjäkin paremmin. Suurista sikaloista ja tehobroileritiloilta kuvatut videot eläinten ahtaista aitauksista ja surkeista elinoloista ovat järkyttäneet monia kuluttajia, mutta luonnonmukaisempaa lihaa ei usein ole tarjolla tavallisissa ruokakaupoissa. Lähes kaikki suomalainen liha tulee tehotuotantotiloilta. Esimerkiksi luomukanaa ei Suomessa ole saatavilla juuri ollenkaan.

Hallitusohjelmassaan Kataisen hallitus on sitoutunut toteuttamaan luomu- ja lähiruoan kehittämisohjelman, jonka avulla luomutuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi. Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun otetaan ohjelmassa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Myös luomuruoan osuutta julkisissa hankinnoissa kasvatetaan esimerkiksi huomioimalla hankinnoissa hinnan lisäksi myös laadulliset kriteerit, kuten ympäristöystävällisyys. Vihreiden tavoitteet ovat, että luomutuotannon määrää nostetaan neljännekseen maamme peltopinta-alasta vuoteen 2020 mennessä. Samoin julkisissa keittiöissä neljänneksen ravinnosta tulisi olla luomua. Maantalouden tuissa painopisteen tulisi olla entistä enemmän tuotannon ympäristöystävällisyydessä.

Luomutuotteisiin on myös saatava lisää vaihtoehtoja. Esimerkiksi kalaa tulisi viljellä ympäristön kannalta kestävämmillä tavoilla. Lisäksi luomutuotantoa koskevia säädöksiä tulee tarkastella kriittisesti, sillä ne voivat joskus haitata luomutuotteiden leviämistä. Luomumaitoon ei saa nykysäädösten mukaan lisätä D-vitamiinia, minkä vuoksi koulut ja päiväkodit eivät ota sitä valikoimiinsa. Tähän, ja muihin samanlaisiin epätarkoituksenmukaisiin rajoitteisiin tulee puuttua.

Kun luomuruokaa aletaan suosia julkisissa hankinnoissa ja toivon mukaan maataloustukien painopistekin tulee siirtymään pikkuhiljaa kohti ympäristöystävällisemmän tuotannon tukea, näkyy muutos varmasti ennen pitkää myös luomutuotteiden hinnassa ja saatavuudessa. Vaikka vastuu luomutuotannon lisäämisen edellytyksistä huolehtimisella on eduskunnalla ja hallituksella, voi luomutuotantoa tukea myös omilla kulutuspäätöksillään.