— Johanna Karimäki

Tehoa Itämeren suojeluun

Itämeressä on rikkivedyn valtaamia, hapettomia syvänteitä, joista elämä on hävinnyt kokonaan. Huolestuttavaa on, että näiden hapettomien alueiden laajuus on kasvanut nopeasti ja niitä löytyy myös yhä lähempää rannikkoa. Uudenmaan ELY-keskuksen raportin mukaan huomattava osa Uudenmaan saariston vesistä on elinkelvotonta kaloille ja pohjaeläimille. Happikadosta kärsiviä alueita löytyy pitkin rannikkoa mm. Hangon, Tammisaaren, Sipoon ja Porvoon edustoilta. Uudenmaan jokien ravinnekuorma on lisääntynyt, sillä erityisesti maatalouden päästöt ovat liian suuria.

Saaristovesien ongelmat ovat pitkään olleet esillä Varsinais-Suomessa, jossa ravinnepäästöjä vähentävä Teho-hanke on auttanut tilannetta. Jokaisella alueella on omat haasteensa. Siksi on tärkeää, että myös Uudellamaalla on oma hanke, jossa haetaan täsmätoimenpitein maatalouden valumien vähentämistä yhteistyössä maataloustuottajien kanssa. Esitin tällaista hanketta talousarvioaloitteessa vuonna 2008 ja Uudenmaan Ravinteet hallintaan -hanke (Raha) aloittikin vuonna 2009. Tämä on ehdottomasti hyvä ja tarpeellinen aloitus. Hankkeen resurssit ovat tosin vain murto-osan Varsinais-Suomen Teho-hankkeesta, joten Raha-hanketta pitää laajentaa. Tänä kesänä Raha-hankkeen puitteissa on eri puolilla Uuttamaata 20 havaintokoetta.

Lapsuuteni mökkijärvi kärsi levästä ja rehevöitymisestä joitakin vuosia sitten, mutta tilanne on helpottunut asukkaiden ja kesäasukkaiden ryhdyttyä talkoovoimin kunnostamaan järveä. Myös uudistettu viemärijätteen käsittelylaitos paransi tilannetta. On mukavaa, kun vesi houkuttelee uimaan kauniina kesäpäivänä.

Itämeren hoitotalkoot ovat paljon suuremmat ja vaativammat. Niihin on vain tartuttava rivakasti: kotimaisin toimin, paikallisin kunnostustalkoin, maataloutemme päästöjä vähentäen, Itämeren valtioiden yhteistyöllä ja uudistaen EU:n maatalouspolitiikkaa vihreämmäksi. Maatalouden ravinnepäästöjä voi vähentää esimerkiksi muokkausmenetelmiä keventämällä ja syyskynnöistä luopumalla. Lisäksi tarvitaan kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä ravinnevalumia sitomaan. Lannoituksen ravinnetase eli typpi- ja fosforitasapaino on selvitettävä tilakohtaisesti ylilannoituksen välttämiseksi.

Jokainen voi vaikuttaa meren tilaan. Suositaan luomua, hoidetaan oman mökkirannan jätehuolto ja pestään pyykki fosfaatittomalla pesuaineella. Yhdessä toimimalla saamme parhaat tulokset. Itämeri on meidän helmemme; onko se jatkossa kirkas helmi vai samea ja haiseva lutakko riippuu meidän aidosta tahdostamme ja toimistamme. Ei enää leväpuuroa lapsille!

Jaa sivu: