— Johanna Karimäki

Uimvesien puolesta

Meillä on aina totuttu uimaan ”villeissä vesissä” eli järvissä, joissa ja meressä. Perheet useassa sukupolvessa viettävät aikaa rannalla ja vesirajassa pulikoiden. Jos vedet saastuvat ja sinilevä-esiintymät lisääntyvät, ei tämä ole enää mahdollista joka paikassa.

Suomen Ympäristökeskus (Syke) on raportoinut Itämeren sinileväkukinnan kiihtyneen poikkeuksellisen runsaaksi, mihin vaikutti heinäkuun helteet ja tyyni sää. Suomenlahden länsiosissa ja Itämeren pääaltaan koillisosassa merenpohjan happitilanne on huono. Viime syksyn ja talven myrskyt nostivat pohjalta pintaan ravinnepitoista vettä, mikä toi merialueen vanhat kuormitussynnit pinnalle.

Ennätysmäiset sinilevälautat ovat piinanneet läntisellä Suomenlahdella. Sinilevää on ollut merialueilla viisinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. Paksua leväpuuroa on ollut eteläisellä Saaristomerellä Turun saaristossa ja Perämerelläkin, Läntisellä Suomenlahdella Hankoniemen edustalta, Tammisaaren kansallispuistoon ja aina Porkkalanniemeen asti. Mutta Itäisen Suomenlahden parempi tilanne ja kirkkaampi vesi antavat toivoa, sillä päästöjen vähentäminen ja Pietarin jäteveden puhdistamon uudet investoinnit toimivat.

Heinäkuun alussa sinilevästä raportointiin myös 60:llä sisävesien havaintopaikalla. Tutkijoita on ällistyttänyt esimerkiksi Vantaanjoen poikkeukselliset sinileväkasvustot, sillä ne ovat harvinaisia virtaavassa vedessä. Kaupunkien uimarannoilla on havaittu sinilevää ja siitä on ilmoitettu mm. internetissä. Oma tarkkavaisuus on silti olennaista, sillä levätilanne voi muuttua hetkessä tuulten ja levälauttojen liikkeiden mukaan. Sinilevää ei pysty nostamaan kepillä, vaan se on hiutalemaista, hippusina vedessä. Sinileväisessä vedessä uiminen ei ole suositeltavaa, koska sinileväbakteerit erittävät hermo- tai maksamyrkkyjä. Erityisesti pienet lapset ja lemmikit, jotka voivat niellä vettä, on pidettävä poissa leväisestä vedestä.

Lapsuuteni mökkijärvi kärsi levästä ja rehevöitymisestä joitakin vuosia sitten, mutta tilanne on helpottunut asukkaiden ja kesäasukkaiden ryhdyttyä talkoovoimin kunnostamaan järveä. Myös uudistettu viemärijätteen käsittelylaitos paransi tilannetta. On mukavaa, kun vesi houkuttelee uimaan kauniina kesäpäivänä.

Itämeren hoitotalkoot ovat vaativa urakka. Siihen on tartuttava rivakasti, kotimaisin toimin, paikallisin kunnostustalkoin, omia maataloutemme päästöjä vähentäen, kansainvälisesti Itämeren valtioiden yhteistyöllä ja uudistaen maatalouspolitiikkaa vihreämmäksi. Maatalouden ravinnepäästöjä voi vähentää esimerkiksi muokkausmenetelmiä keventämällä ja syyskynnöistä luopumalla. Lisäksi tarvitaan kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä ravinnevalumia sitomaan. Lannoituksen ravinnetase (typpi- ja fosforitasapaino) on selvitettävä tilakohtaisesti ylilannoituksen välttämiseksi.

Alkuvuodesta EU:n suuri maatalouspoliittinen uudistus astuu voimaan. Maataloutta viherrytetään koko Euroopassa huomioiden sekä luonnon monimuotoisuus että vesistöjen tila. Suomen osalta muutokset eivät ole suuria, mutta uusia asioita ovat ekologisen alan ylläpitäminen ja se, että suojelutoimia voidaan tarkemmin kohdentaa alueellisesti ja tilakohtaisesti. Neuvonta on saamassa suuremman roolin. Tilakohtaiseen neuvontaan otetaan mallia Varsinais-Suomen TehoPlus -hankkeesta.

Ravinteiden kierrätyksen suhteen on siirryttävä sanoista tekoihin. Onhan Suomi luvannut olla ravinnekierrätyksen mallimaa. Suomen Itämeri-lupaus viime syksyltä on vähentää yli 300 tonnia Suomenlahden fosforipäästöjä vuodessa. Ravinteiden järkevä kierrätys ja maatilojen oma lähienergian tuotanto ovat molemmat kannatettavia tavoitteita. Maatilakokoluokan biokaasulaitokset tarjoavat hyvän ratkaisun. Siinä lanta, olkijäte yms. mädätetään tiiviiksi lannoitteeksi ja samalla saadaan biokaasua sähkön- ja lämmöntuotantoon. Tämän uusiutuvan energian edistämiseksi tarvitaan valtiolta jokin räätälöity tukiratkaisu, sillä biokaasun syöttötariffituki koskee toistaiseksi vain suuremmilla biokaasulaitoksilla. 

Jokainen voi tarkistaa omaa ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi, sillä lihantuotanto vaatii paljon peltoalaa ja kasvattaa ravinteiden huuhtoutumista. Kotimaisessa tuotannossa on liian vähäisessä roolissa kotimaiset valkuaispitoiset kasvikset ihmisravinnoksi. Olisi suotavaa, että esimerkiksi ravinnepitoisen kvinoan, härkäpavun ja herneen tuotantoa lisättäisiin.

Kuluva vuosi on Suomenlahden teemavuosi. Haavoittuvan ja matalan Itämeren puolesta on tehtävä entistä enemmän suojelutyötä. Suomenlahden vesistön tila on jo nyt heikko, ja lämmennyt ilmasto uhkaa kasvattaa ravinnekuormaa entisestään. Lauha talvi ja tulvivat joet lisäävät mereen valuvien ravinteiden määrää.

Maatalouden päästöt ovat edelleen suurin kuormittaja etenkin Saaristomerellä. Pohjasedimenteistä vapautuu vanhoja päästöjä, mutta uuttakin valumaa tulee vielä liian paljon. Helcomin mukaan fosforia päätyy mereen edelleen 30 000 tonnia vuodessa.

Jokainen voi vaikuttaa meren tilaan. Suositaan luomua, hoidetaan oman mökkirannan jätehuolto, pestään pyykki fosfaatittomalla pesuaineella. Yhdessä toimimalla saamme parhaat tulokset. Itämeri on meidän helmemme. Onko se jatkossa kirkas helmi vai samea ja haiseva lutakko, riippuu meidän aidosta tahdostamme ja toimistamme. Ei enää leväpuuroa lapsille!

Jaa sivu: