— Johanna Karimäki

TTIP-sopimuksen sisältämät riskit on torjuttava 

Suuressa valiokunnassa on eilen hyväksytty transatlanttisen kauppasopimuksen eli TTIP:n uudistetut Suomen neuvottelukannat. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus edistäisi pk-yritysten vientiä, mutta sen hyväksyttävyys riippuu siitä, että saadaan kuluttajia, työntekijöitä ja ympäristöä suojaava sopimus.

Me vihreät teimme eri valiokunnissa valtavasti työtä näiden tavoitteiden eteen ja vaikutimme ratkaisevasti Suomen neuvottelukantoihin. Suuren valiokunnan lausunto löytyy täältä.

Kauppaneuvottelujen pääasia ei enää ole tullien alentaminen, sillä ne ovat jo valmiiksi alhaalla. Nyt neuvotellaan ”teknisten kaupan esteiden” purkamisesta, käytännössä tuotteita ja palveluja koskevien vaatimusten yhdenmukaistamisesta Atlantin molemmin puolin.

Yksi esimerkki kuluttajan- ja ympäristönsuojelusta on eurooppalainen kemikaaliasetus REACH, joka suojaa meitä kemikalisoitumiselta. Ympäristön kemikaalitaakka on vuosien aikana kasvanut. Jopa Etelä-Mantereen eliöistä löytyy bromattuja palonestoaineita. Nuoriltakin henkilöiltä löytyy verestä DDT:tä ja PCB:tä, vaikka näiden aineiden käyttö lopetettiin jo ennen nuorten syntymää. Aineet häviävät luonnosta kovin hitaasti.

Reach lainsäädäntö on tehty tarpeeseen. On erittäin tarpeellista, että kemikaalien turvallisuutta testataan ja niiden käyttö on rajoitettua. Kemikaaleilla saattaa olla vaikutusta ihmisten terveyteen, joten päättäjillä on vastuu asettaa niiden käytölle rajat. EU:n Reach-asetuksella kemikaaliteollisuus on velvoitettu testaamaan käyttämiensä kemikaalien turvallisuus.

Yhdysvalloissa lihakarjan kasvua saa jouduttaa hormoneilla, mikä on EU:ssa kielletty. EU:ssa kuluttajalle pitää kertoa jos ruoka sisältää geenimuunneltua ainesta, Yhdysvalloissa ei. USAssa kananlihaa saa desinfioida klooriliuoksella, Euroopassa ei. EU-maissa ei saa myydä kosmetiikkaa, jonka ainesosia on testattu eläinkokeilla maaliskuun 2013 jälkeen, Yhdysvalloissa saa.

Siksi on niin tärkeää, että saimme Suomen neuvottelukantaan painotuksen, joka edellyttää, ettei TTIP-sopimuksella rajata osapuolten oikeutta ylläpitää korkeaa terveys- ja kasvinsuojelun sekä eläinten hyvinvoinnin tasoa. Me Vihreät olemme tehneet eduskunnassa hartiavoimin töitä sen eteen, että neuvotteluiden edetessä riskit otetaan vakavasti ja ne torjutaan. Eduskunnan kantaan on nyt aloitteestamme kirjattu selkeästi, että TTIP -neuvottelutulos ei saa johtaa olemassa olevan sääntelyn tason laskuun tai estää nykylainsäädännön kehittämistä. Myöskään EU:ssa vakiintuneesta ennalta varautumisen periaatteesta, joita Yhdysvallat on pitänyt kaupan esteinä, ei saa luopua.  TTIP ei voi merkitä sitä, että EU:n markkinoille saisi tuoda esimerkiksi vaarallisia kemikaaleja tai eläinkoekosmetiikkaa, joista EU:ssa on jo päästy eroon.

Neuvotteluiden yksi kiistanalaisin kysymys on ollut investointisuoja. Se tarkoittaa, että ulkomainen investoija voi viedä välimiesoikeuteen esimerkiksi uudet lait, jos katsoo niiden heikentävän investointiensa arvoa. EU-komissio esitti voimakkaan kritiikin painostamana uuden mallin. Siinä perustettaisiin pysyvä tuomioistuin ratkomaan valtioiden ja investoijien välisiä riitoja. Tämä on ilman muuta suuri edistysaskel verrattuna välimiesmenettelyyn, jossa kolmen yksityisen tuomarin kopla tekee päätöksiä hallitusten ja parlamenttien päiden yli. Mutta perusongelma, ulkomaisten yritysten oikeus riitauttaa uudet lait pysyisi ennallaan.

On selvää, ettei yritysten investointisuoja saa uhata lakejamme ja julkisia palveluitamme. Suuri pelko onkin, että jatkossa esim. Carunan räikeisiin hinnankorotuksiin puuttuminen vaikeutuu tai sosiaalilainsäädännön uudistaminen halvaantuu, jos yritykset voivat kiristää valtioita oikeusprosesseilla. Koska meillä on jo toimivat oikeuslaitokset, koko investointisuojamekanismi on turha ja tarpeeton.

Investointisuojasta lakivaliokunta kuuli laajasti asiantuntijoita ja teki vihreiden aloitteesta viisaita linjauksia, jotka saimme mukaan eduskunnan lopulliseen kantaan ja suuren valiokunnan lausuntoon. Investointisuojasta ja riitojenratkaisusta on nyt linjattu, että kehittyneissä oikeusjärjestelmissä riitojenratkaisumenettelyllä ei ole oikeusturvan saatavuuden kannalta vastaavaa lisäarvoa kuin aikaisemmin kehitysmaiden kanssa solmituissa investointisuojasopimuksissa. Investointisuojariitojen käsitteleminen kansallisissa tuomioistuimissa tulisikin olla ensisijainen ratkaisu.

Riitojenratkaisukysymyksessä neuvotteluosapuolten EU ja USA kannat ovat edelleen varsin kaukana toisistaan ja neuvottelut ovat tältä osin täysin auki. Investointisuojaa koskevissa jatkoneuvotteluissa on valiokunnan linjaamalla tavalla varmistettava, ettei tulevaisuudessa synny tilanteita, joissa toimenpiteitä esimerkiksi ympäristön tai kansanterveyden parantamiseksi ei edes lähdetä valmistelemaan tai viemään loppuun mahdollisten korvausvaateiden pelossa. Sopimus ei myöskään saa vapauttaa sijoittajia niille asetetuista oikeudellisista velvoitteista tai antaa ulkopuoliselle toimijoille käytännössä veto-oikeuden kaltaisen oikeuden siihen, millaista lainsäädäntöä EU:ssa voidaan laatia.

TTIP sopimus olisi valmistuessaan globaalin kaupan standardeja ja malleja luova sopimus. Yksi keskeinen asia on, että globaalisti voimme torjua ilmastonmuutosta. Vihreät vaativat, että sopimus omalta osaltaan edistää ja vahvistaa Pariisissa solmitun maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen tavoitteita. Esimerkiksi sääntely-yhteistyö tai syrjimättömyys-periaatteen tulkinta ei saa heikentää päästöjen vähentämisen tavoitteita tai luopumista fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Vihreille on myös keskeistä, ettei kansallista päätösvaltaa lakisääteisten julkisten palvelujen järjestämistavassa ja toteutuksessa saa vaarantaa. On tärkeää, että julkiset palvelut rajataan kattavasti sopimuksen ulkopuolelle, ja että julkisen palvelun määritelmä on riittävän yksiselitteinen ja kattava.  Neuvotteluissa on varmistettava, että sosiaali- ja terveyspalvelut jäävät yksiselitteisesti sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle riippumatta niiden järjestämis-, rahoittamis- ja tuottamistavasta.

Yhdysvaltalaiset ovat omien kotimarkkinoidensa suhteen hyvin protektionistisia, esimerkiksi ”By American” ja ”Jones act” lait vaikeuttavat suomalaisten yritysten pääsyä Yhdysvaltojen markkinoille. On kuitenkin epäselvää, onko TTIP tässä suhteessa riittävästi suomalaisten yritysten etu. Vaikka sopimusta neuvotellaan liittovaltion kanssa, on keskeistä, että myös osavaltioiden tason kauppa saadaan sopimuksen piiriin.

Olemme myös halunneet varmistaa, että jatkossa tiedonkulku TTIP-neuvotteluiden etenemisestä ei jää tietovuotojen varaan. Työmme on tuottanut tulosta. Vihreiden vaatimuksesta Ulkoasiainministeriö suostui taivuttelun jälkeen antamaan kansanedustajille mahdollisuuksia tutustua neuvotteluasiakirjoihin. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Niinpä eduskunnan kannassa painotimme myös mahdollisimman suuren avoimuuden ja kansalaisyhteiskunnan tiedonsaannin turvaamisen tärkeyttä. 

Neuvotteluiden edetessä on seurattava tarkkaan, miten hyvin edellä kuvattuja riskejä onnistutaan torjumaan. Jos lopputulos ei ole riittävän hyvä, emme tule kannattamaan sopimuksen hyväksymistä. Onneksi TTIP:n jatkoneuvotteluista ei enää keskustellakaan vain kabineteissa. Neuvottelut ja työ jatkuu!