— Johanna Sumuvuori

Impivaaran tuolla puolen

On kaunis ja aurinkoinen lauantai-aamu Impivaarassa, Pohjois-Euroopassa. Osa kansalaisista on nauliutunut median ääreen seuraamaan reaaliaikaista uutisvirtaa kaukaisesta Japanista, jossa maanjäristys ja sitä seurannut tsunami ovat pyyhkäisseet kokonaisia kyliä mennessään. Sosiaalinen media on täynnä linkkejä uusimpiin uutisiin Fukushiman ydinvoimalassa sattuneesta räjähdyksestä. Tilanne ei tunnu olevan hallinnassa, ja impivaaralaisiakin vähän pelottaa.

Impivaaraan on viime aikoina kantautunut tiheään pysäyttäviä uutisia maailmalta. Tunisiassa nuoriso mellakoi työttömyyttä ja käsistä karanneita ruuan hintoja vastaan. Presidentti sai kyytiä. Sitten noustiin barrikadeille Sinuhe egyptiläisen kotikonnuilla ja syöstiin diktaattori palatsistaan ilman sen kummempia vallankumousjohtajia. Kansanliikkeet masinoitiin sosiaalisen median ja kännyköiden avulla. Arabikatu lähti liikkeelle myös Libyassa, vaikka diktaattori Gaddafi uhkasi murskata rettelöitsevät kansalaisensa kuin torakat. Länsi heräsi vaatimaan arabimaailmaan demokratiaa, vaikka kansanvallan heikko happi oli ollut tiedossa jo pitkään.

Maailman melskeet ja kriisit tulevat olohuoneisiimme, mutta ne vaikuttavat Suomeen muutenkin. Impivaaraa ja sen yhtenäiskulttuuria ei ole olemassakaan. Ympäristökatastrofien seurauksena leviävät saasteet eivät pysähdy valtioiden rajoille. Aseelliset kriisit tai luonnonkatastrofit aiheuttavat pakolaisvirtoja ja taloudellisia seurauksia, jotka heijastuvat myös Suomeen.

Suomi on kantanut kansainvälisistä vastuuta ja ollut valmis auttamaan kriiseissä ja hätätilanteissa eri puolilla maailmaa. Japanin surullisten uutisten virtaan pääsi nopeasti mukaan myös Suomen ulkoministerin kommentti Suomen valmiudesta auttaa maata pyynnön tullessa. Samaa luvattiin järjestökentällä. Esimerkiksi SPR nosti välittömästi avustusvalmiuttaan ja perusti sivun Japanin tilanteelle.

Valmiutemme auttaa ei pitäisi olla sidoksissa vain niihin hetkiin, kun kuulemme järkyttäviä uutisia. Kehitysyhteistyö, kriisien ennaltaehkäisy ja niiden jälkeinen jälleenrakennus on sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativaa puuhaa. Esimerkiksi vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamin jälleenrakennustyöt valmistuvat vasta tänä vuonna. Haitissa on vuoden takaisen maanjäristyksen jäljiltä yhä yli miljoona koditonta ja YK:n mukaan Pakistanin yli puolen vuoden takaisten tulvien humanitaariset vaikutukset ovat olleet vielä vakavammat.

Monet humanitaariset kriisit olisivat olleet hallitsemattomia, ellei niihin olisi puututtu. Kriiseihin liittyy aina leviämisen ja pahenemisen vaara, siksi niiden saaminen hallintaan on koko kansainvälisen yhteisön velvollisuus ja etu. Suomi on osa tätä yhteisöä, eikä voi käpertyä vain nurkkakuntaisesti itseensä varjelemaan utooppista Impivaaraa, jota ei koskaan ollutkaan.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 16.3.2011

Jaa sivu: