— Johanna Sumuvuori

Suljettu tieto nakertaa demokratiaa ja haaskaa rahaa

Olen maallikkonörtti, joka on yrittänyt viime vuosina ottaa selvää julkisen sektorin tietojärjestelmähankinnoista ja niihin uppoavista summista, koska olen myös poliitikko. Myönnän avoimesti, etten ole IT-asiantuntija. Siksi joudun etsimään tietoa eri lähteistä, että pystyisin arvioimaan, mikä on järkevää ja mikä ei. IT-hankinnoissa käytetään suuria summia veroeuroja, joten en voi suhtautua asiaan viileästi - ikään kuin se ei koskisi juuri minua.

Enemmistö päättäjistä ei ole IT-spesialisteja, joten tiedon avoin saatavuus on välttämättömyys. Poliitikolta ei voi vaatia, että hänen on oltava alalla pystyäkseen ymmärtämään jutun juonen päätöksenteon kohteesta. Itse asiassa suurin osa päätöksenteosta kävisi demokraattisesti valituille luottamushenkilöille melko mahdottomaksi, jos edellytyksenä olisi hallita täydellisesti valtava määrä asioita.

Jos poliitikon päätöksenteon pohjaksi saama tieto on ristiriitaista ja vaikeasti saatavilla, epäilys herää välittömästi, vaikka asiat olisivat kunnossakin. IT-hankinnoissa tilanne on valitettavasti se, että hyvin harva päättäjä pystyy saamansa tiedon pohjalta arvioimaan, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Haluan uskoa, että vaihtoehtoja on lähes aina.

Tällä hetkellä kiistellään pääkaupunkiseudun terveydenhuollon asiakastietojärjestelmästä, tuttavallisemmin Apotista. Hankkeesta esitetyt summat ovat pyörineet muutamasta sadasta miljoonasta yli puoleentoista miljardiin. Poskettomista luvuista kuitenkin puhutaan. Tällä hetkellä on ikävä tunne, että hanketta on valmisteltu varsin vaihtoehdottomasti hyvin pitkälle. Tässäkin hankkeessa olisi pitänyt selvittää avoimen koodin tai avointen rajapintojen vaihtoehtoja ja mahdollisesti pilkkoa hanketta pienempiin osiin, että asiaa olisi helpompi ymmärtää. Se olisi ollut huomattavasti parempaa riskienhallintaa. Nyt asiantuntijatkin voivottelevat, miten monimutkainen ja järkälemäinen kokonaisuus Apotti on. Mitään ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti päätetty. Yllätys yllätys, suhtaudun hankkeeseen kriittisesti.

Kiinnostuin toden teolla julkisiin tietoliikennekustannuksiin liittyvistä kysymyksistä toimiessani Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana. Hirvitti, että viraston tiukasta budjetista kaadettiin vuosittain kymmeniä tuhansia euroja Microsoftin lisenssimaksuihin. Samaan aikaan väänsimme siitä, miten saamme torjuttua paineet leikata kulttuuriavustuksista. Tuli se tunne, jota kuvataan eräässä Pahkasian pilakuvassa: vanha ukko kurkistaa kellariin, josta kuuluu kovaäänistä kirjoilua. Kuvatekstissä lukee, että "sisimmässään vanha isäntä tiesi, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan".

Helsingin kaupungin lisenssimaksuista kulttuurikeskuksen osuus on vain kärpäsenkakka, kokonaiskulut ovat huomattavasti suuremmat. Samaan aikaan monet eurooppalaiset kaupungit ovat onnistuneet pienentämään tietotekniikkakulujaan siirtymällä käyttämään yhä enemmän avoimen koodin ohjelmistoja. Myös Suomen oikeusministeriössä on pystytty vähentämään IT-kuluja avoimeen lähdekoodiin siirtymällä.

Helsingin kaupunki toteutti taannoin aloitteni pohjalta avoimen koodin kokeilun, jonka johdosta kaikille kaupungin työasemille asennettiin OpenOffice -ohjelmisto (nykyään LibreOffice). Eteenpäin ei kuitenkaan ole menty, sillä kaupunki katsoo, että avoimiin järjestelmiin siirtyminen tulisi liian kalliiksi. Siirtymäkustannuksiksi arvioitiin peräti 21,5 miljoonaa euroa. Olen pyytänyt nyt laskelmia nähtäväkseni ja ne on luvattu näyttää, vaikka en papereita saakaan. Näistä laskelmista on esitetty toinenkin näkemys. Esimerkiksi avointen ohjelmistojen käyttöä edistävä FSFE-säätiö on kritisoinut kaupungin johtopäätöksiä ja laskelmien epäavoimuutta voimakkaasti.

Periksi en ole vielä antanut. Jätin kesäkuussa uuden aloitteen, jossa edellytetään, että avoimen koodin toimisto-ohjelmisto edes säilytetään ja ylläpidetään Helsingin kaupungin työasemilla.

Avoimuus on trendikäs sana, mutta sillä on myös sisältöä. Avoimuudella tehdään parempia päätöksiä, vähennetään riippuvuutta yksittäisistä firmoista ja voidaan pidemmän päälle säästää niitä veroeuroja.

Jaa sivu: