— Johanna Sumuvuori

Kansanvallan linnake

Aloitin eilen tanskalaisen televisiosarjan Borgenin (Vallan linnake) dvd-maratonin. Sarja ja sen mainiot hahmot kuvaavat erinomaisesti politiikan kähmyilyä ja ihmisiä valtakuplan sisällä.

Ensimmäisessä jaksossa pääministeriksi pyrkivä oppositiojohtaja Laugesen virtsaa juhlissa parvekkeelta päin parlamenttitaloa ja toteaa: "Lapsellista ideaa kansanvallasta. Kansa ei hallitse paskaakaan. Pieni, etuoikeutettu ihmisjoukko päättää, mitä Tanskassa tapahtuu. Liike-elämä ja mediaväki ja muutama poliitikko. Niin kauan kuin kuulun siihen joukkoon, sitä saa sanoa kansanvallaksi."

Tämä fiktiivisen puoluejohtajan sitaatti palautui automaattisesti mieleeni, kun luin uutisen siitä, että Suomen eduskunnan puhemiehistössä suhtaudutaan ristiriitaisesti kansalaisaloitteeseen. Se nähdään - yllätys yllätys - ongelmallisena.

Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen on todennut, ettei eduskunnalla ole mitään velvoitetta ottaa mitään asioita käsiteltäväkseen. Opin kansanedustajana arvostamaan pääsihteeri Tiitisen työtä, mutta tätä lausuntoa ihmettelen syvästi.

Se mitä pääsihteeri totesi, on yleisellä tasolla tietenkin totta. Eduskunta on riippumaton, mutta toisaalta kansalaisaloitteen käsittelystä säädetään perustuslaissa. Mikäli tätä kaikissa puolueissa kannatusta saanutta aloitekäytäntöä halutaan nyt latistaa, viesti on ikävä ja piittaamaton.

Olin eduskunnassa lähes viisi vuotta. Tiedän omakohtaisesti, että todellisuus näyttäytyy sieltä käsin aivan toisenlaisena kuin talon ulkopuolelta. Nyt kun olen ollut tuosta kansanvallan linnakkeesta pari vuotta poissa, huomaan usein, miten tympeältä monet asiat näyttävät etäämpää. Välillä uutisvirta on pelkkää Borgenia.

Eikö vaalirahakohusta opittu mitään? Poliittista järjestelmää ja kansanvaltaa ei vahvisteta käpertymällä yhä tiiviimmin graniittipylväiden taakse tutulla kansan valitsemalla porukalla. Eduskunnalla ei ole kansalaisaloitteessa mitään pelättävää. Kansanedustajathan lopulta itse päättävät, miten aloitteen käy.

Jaa sivu: