— Jukka Relander

Mitäs me oikeistostalinistit

Kokoomuksen puisto-osaston viherstalinistisesta siivestä päivää. Voi olla, että tervehdykseni ei tule perille, sillä sijaitsemme kuudennessa ulottuvuudessa, jossa poliittinen koordinaatisto mahdollistaa yllättävänkin tuntuiset positiot. Kuten tämän viherstalinistisen porvaripuolueen aseman, joka on lisäksi varustettu ekomerkillä.

Kuudes ulottuvuus tarvittaisiin, että me vihreät voisimme asemoida itsemme eri kriitikoiden maalaamaan nurkkaan. Vaalikentillä kuulee moitteita siitä, että olemme ryhtyneet porvaripuolueeksi. Vasemmistossa on jo pidempään puhuttu vihreistä kokoomuksen puisto-osastona, ja maalailtu vihreän päälle sinisiä sävyjä.

Samaan aikaan toisaalla: kiukkuiset setäkolumnistit haukkuvat stallareiksi, tai ainakin viherstalinisteiksi, ja eri puolilla esitetään epäilyksiä siitä, että pohjimmiltaan vihreät ovat kommunisteja, tai vähintään kommunistien soluttamia. Anni Sinnemäestäkin puhutaan taistolaisena, vaikka tuore puheenjohtaja oli taistolaisliikkeen romahtaessa vielä leikki-iässä. Alan itsekin uskoa sloganiimme: ei oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä.

Ymmärrän toki poliittisia vastustajia, joilla on oman häntänsä nostoon liittyvät motiivinsa värittää vihreitä milloin sinisiksi, milloin punaiseksi. Mutta että journalistitkin. Ylen Olli Ainola näet otsikoi tänään aamulla julkaistun kirjoitelmansa seuraavaan tapaan: "Vihreiden ja kommunistien ehdokkailla samoja näkemyksiä."

Itse teksti käsitteli tamperelaista tutkimusta, jossa oli vertailtu eri puolueiden näkemyksiä yleisissä poliittisissa kysymyksissä. Tutkimuksen mukaan Vihreät suhtautuvat esimerkiksi ympäristökysymyksiin jokseenkin samaan tapaan kuin SKP, kun taas suhteessa EU:hun oltiin samassa ruudussa Demareiden, Kokoomuksen ja RKP:n kanssa. Onpa uutinen.

Ainolan johtopäätös tästä on: "Tutkimuksen yllättävin havainto koskee vihreitä ja kommunisteja. Puolueiden ehdokasryhmät ovat ideologisella ”tähtikartalla” jokseenkin identtisiä". Miten niin? Joissakin asioissa, esimerkiksi ympäristökysymyksissä, Vihreät ja SKP olivat toki lähellä toisiaan. Tosin selvimmästä erottavasta tekijästä, suhteesta EU:hun, ei Ainola kirjoita. SKP on EU:hun kriittisimmin suhtautuva puolue, Vihreät Demareiden ohella myönteisimmin. Ero Vihreiden ja SKP:n välillä on tässä tärkeimmässä tekijässä kuin yöllä ja päivällä, mutta tätä ei Ainola nosta. Ehkä siitä ei saa yhtä potraa otsikkoa.

Ainola jatkaa vielä, että jonkinlaisessa yhtäläisyydessä piilee syy siihen, miksi vaalikoneet tarjoavat usein suosikkiehdokkaaksi vihreitä ja kommunisteja rinta rinnan. On tietysti hauskaa, että Ainola saa meidät kärkeen vaalikoneissa, mutta itselläni käy usein niin, että olen kaikkein vähiten samaa mieltä perussuomalaisten, itsenäisyyspuolueen ja kommunististen ehdokkaiden kanssa. Mitähän vaalikoneita Ainola oikein käyttää?

Hauskaa on toki sekin, että Ainola pitää vihreitä sen verran varteenotettavana uhkana, että hän katsoo aiheelliseksi harjoittaa tällaista leimaamista juuri vaalien alla. Ja varmasti jotain yhtäläisyyksiä löytyykin, sillä vihreät teemat kelpaavat vaali vaalien jälkeen yhä paremmin muille puolueille oikealta vasemmalle. Tervetuloa perässä!

Jaa sivu: