— Jyrki Kasvi

Digitaalinen pulpetti

Jyrki Kasvi

Sipilän hallituksen ohjelma tarjoaa digitalisaatiota ratkaisuksi suomalaisen yhteiskunnan kaikkiin ongelmiin.

Koulutuspolitiikassa hallituksen tavoite on erityisen tärkeä, sillä suomalaiset koulut ovat jääneet pahasti tieto- ja viestintätekniikan kehityksestä jälkeen. EU komission vuonna 2013 julkaiseman ICT in Education –tutkimuksen mukaan suomalaisissa kouluissa on kyllä tietotekniikkaa, mutta sitä ei käytetä. Itse asiassa Suomen kouluissa käytettiin tutkimusajankohtana tieto- ja viestintätekniikkaa vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

Ei ihme, että suomalaisten lasten koulumotivaatio on laskussa. He kokevat, että koulu on vieraantunut heidän yhä digitaalisemmaksi muuttuvasta elämästään ja tulevaisuudestaan.

Suomen koulujen digihankkeisiin on investoitu vuosien varrella satoja miljoonia euroja, mutta hankkeiden tulokset ovat jääneet laihoiksi. Esimerkiksi hallitusohjelmassa kärkihankkeeksi nostettuja oppimisympäristöjä on kehitetty jo pitkään eri hankkeissa ja projekteissa, mutta niitä ei ole otettu kouluissa laajemmin käyttöön. Hallituksen digitalisaatiohankkeiden tulosten jalkauttaminen onkin yksi hallituksen suurista haasteista.

Hallituksen tulee kärkihankettaan toteuttaessaan muistaa, että koulujen digitalisaatiossa eivät ratkaise laitteet, vaan niiden mahdollistamat uudet tavat oppia. Ei riitä, että reissuvihko korvataan Wilmalla, liitutaulu älytaululla ja oppikirja tabletilla, jos koulun toimintatavat eivät muutu.

Erot koulujen ja kuntien välillä ovat suuria. Joissain kouluissa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään jo monipuolisesti ja luovasti, toisissa kouluissa suorastaan ylpeillään sillä, ettei kaiken maailman vimpainten anneta häiritä koulutyötä. Tämän seurauksena oppilaat eivät enää ole tasa-arvoisessa asemassa.

Tietotekniikan hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa kehittää myös yleisiä tietoteknisiä valmiuksia, jotka ovat välttämättömiä sekä opinnoissa että työelämässä. Tietotekniikkaa jo koulussa käyttämään oppivat lapset ovat selvässä etulyöntiasemassa. Lapset elävät tulevaisuudessa, myös koulun on oltava siellä!

Usein kuulee sanottavan, että lapset ja nuoret ovat diginatiiveja, jotka itsestään osaavat käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa. Todellisuudessa suuri osa päivittäin pelaavista ja somettavista "diginatiiveista" ei ymmärrä tietotekniikan toimintaa eikä osaa hyödyntää sitä työvälineenä. Jopa lasten oma luottamus omiin tietoteknisiin taitoihin on laskenut jo pitkään.

Ohjelmoinnin ottaminen opetusohjelmaan on yksi tapa tuoda koulu nykyaikaan, mutta se ei saa jäädä irralliseksi oppiaineeksi. Ohjelmointi opettaa algoritmista ajattelua, jota voi pitää tietoyhteiskunnan yleissivistyksenä. Sen lisäksi on kehitettävä muun muassa verkkoviestintää, digitaalista sosiaalista pääomaa, tiedon hallintaa ja suojaa, immateriaalioikeuksia, virtuaaliryhmätaitoja ja niin edelleen.

Esimerkiksi liikuntatunnin aiheena voi olla biologian tai historian ryhmäsuunnistustehtävä, jonka rastit dokumentoidaan älypuhelimilla, työstetään esityksiksi ja esitetään luokalle äidinkielen tunnilla. Samalla oppilaat voivat keskustella siitä, saako esityksen julkaista koulun nettisivuilla, jos siinä on julkisella paikalla seisovan patsaan kuva.