— Jyrki Kasvi

Liikenne kaartaa oikealle

Sote, kiky, maakuntahallinto ja koulutusleikkaukset ovat täyttäneet median politiikkasivut.

Niiden katveessa hallitus suunnittelee radikaaleja muutoksia myös Suomen liikennepolitiikkaan.

Liikennekaaren I vaihe on valmis, ja II valmisteilla. Samaan aikaan suunnitellaan liikenneverkon yhtiöittämistä ja harkitaan liikenneinfran käyttöperusteista rahoitusta.

On linjauksista mitä mieltä tahansa, kunnianhimon puutteesta Sipilän hallitusta ei ainakaan voi moittia.

Liikennekaaresta käyty julkinen keskustelu on keskittynyt taksiliikennelupiin, mutta taksit ovat vain pieni osa laajaa kokonaisuutta. Jos en tietäisi, miten rakkaita taksit ovat suomalaisille, epäilisin hallitusta tahallisesta sumuverhotaktiikasta. Niin suurista asioista Liikennekaaressa on kyse.

Lyhyesti takseista: Jos hallituksen esitys hyväksytään, takseilta vaaditaan liikennelupa myös jatkossa, mutta lupakäytäntöä vapautetaan nykyisestä. Taksiliikennelupien määrää tai matkojen hintaa ei enää säädellä, ja myös Über-kuljettajilta vaaditaan taksiliikennelupa.

Käytännössä siis kuka tahansa voi ryhtyä taksiyrittäjäksi, kunhan täyttää liikenneluvan ehdot. Murros voi olla raju, kun pitkään säädelty ala vapautuu, mutta voimme ottaa opiksi Ruotsin virheistä. Suurimpia riskejä ovat hintavedätykset esimerkiksi pikkujouluaikaan sekä harvimmin asuttujen alueiden taksipalveluiden saatavuus. Muilta osin avautuva kilpailu todennäköisesti parantaa taksipalveluiden saatavuutta ja laskee hintoja.

Toisena esimerkkinä sääntelyn purkamisesta voi mainita traktoreilla tehtävien kuljetusten vapauttaminen liikenneluvista, ja tavaraliikenteen luvanvaraisuuden ajoneuvon kokonaispainorajan nostaminen kahdesta tonnista 3,5 tonniin. Käytännössä pakettiautoliikenteessä siirrytään lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn.

Liikennekaaren suurena tavoitteena on edistää uudenlaisten (digitaalisten) liikenteen liiketoimintamallien syntyä sekä porkkanalla että kepillä. Esimerkiksi eri lippu- ja maksujärjestelmien edellytetään olevan yhteen toimivia ja liikkumispalveluita koskevat olennaiset tiedot on avattava yleiseen käyttöön.

Matkustajia uudistus varmasti ilahduttaa, mutta jotkut liikenneyrittäjät voivat olla toista mieltä. Käytännössä hallitus pakottaa ne yhteistoimintaan kilpailijoidensa kanssa, halusivat ne sitä tai eivät. Aikaa järjestelmien päivittämiseen on vuoden 2018 heinäkuuhun.

Asiakkaiden tarpeisiin vastaavat liikennepalvelut on kannatettava tavoite, mutta paljon riippuu toteutuksen rohkeudesta. Esimerkiksi, uskalletaanko viranomaiset ja yritykset velvoittaa käyttämään standardoituja liikennetiedon esitysmuotoja kuten Datex II:a tai JSON:a?

Liikennekaaren I vaihe keskittyy tieliikenteeseen. II vaiheessa myös raide-, meri- ja lentoliikenteen lainsäädäntö uudistetaan samoilla periaatteilla. Samalla arvioidaan tarkemmin liikennetietojen avoimuutta ja käytettävyyttä.

Toivottavasti II vaiheessa kiinnitetään enemmän huomiota myös tavaraliikenteeseen. Digitalisaation ja automaation mahdollisuudet ovat tavaraliikenteessä vähintään yhtä suuret kuin henkilöliikenteessä. Esimerkiksi sähköiset rahtikirjat ja rahdin reaaliaikainen seuranta parantavat tuottavuutta ja edistävät viranomaisyhteistyötä.

Liikennekaari on kuitenkin vasta alkua. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan Suomen liikenneverkkojen yhtiöittämistä. Yksityiskohdat kuten yhtiömuoto ja tehtävät ovat vielä auki, mutta hankkeen työnimenä on Live, ja tavoitteena on perustaa yhtiö jo vuoden 2018 alussa. Yhtiöittäminen mahdollistaisi liikenneinvestointien siirtämisen ulos valtion kehyksestä, jolloin valtion talousarvio ei rajoittaisi esimerkiksi teiden tai raiteiden rakentamista tai korjaamista.

Myös liikenneverkkoyhtiön tulot ovat vielä auki. Jotta yhtiö voisi toimia valtiontalouden kehyksen ulkopuolella, sillä on oltava itsenäiset tulot. Vahvana vaihtoehtona ovat erilaiset liikenneväylien käyttömaksut. Toki väylien käytöstä voi maksaa myös valtio eli veronmaksajat.

Itse asiassa jo Liikennekaaren huhuttiin korvaavan osan autoilijoilta kerättävistä veroista tienkäyttömaksuilla, mutta ainakaan kaaren I vaiheesta tienkäyttömaksuja ei löydy. Ilmeisesti asia ei ole vielä poliittisesti kypsä.

Toinen avoin suuri kysymys on liikenneverkkoyhtiön päätäntävalta eli kuka päättää ja millä perusteilla, mitä teitä ja raiteita rakennetaan ja kunnostetaan? Onko yhtiö täysin itsenäinen vai tehdäänkö liikenneinfraratkaisut edelleen eduskunnassa ja valtioneuvostossa?

Myös liikenneverkkoyhtiön päätöksenteon avoimuus ja julkisuus herättävät kysymyksiä. Jos yhtiömuodoksi valitaan osakeyhtiö, yhtiön päätöksenteko on pääsääntöisesti salassa pidettävää. Liikenneverkkoyhtiön perustamisen yhteydessä olisikin hyvä tilaisuus tarkastella Osakeyhtiölaki ja Julkisuuslakia ja velvoittaa valtion tai kuntien omistamat yhtiöt noudattamaan julkisuusperiaatetta. Ruotsissa vastaava käytäntö on osoittautunut toimivaksi.

Eli siinä missä Liikennekaari vaikuttaa pääosin onnistuneelta, liikenneverkkojen yhtiöittämiseen on vielä tässä vaiheessa mahdotonta ottaa kantaa. Avoimia kysymyksiä on vielä liian paljon.