— Kasvi Jyrki

Kansanvallan hintalappu

Eduskunnan toiminnan kustannuksista on keskusteltu jälleen kiivaasti. Viimeksi tiistaina Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa ihmeteltiin, miksei eduskunnan muulta julkiselta sektorilta peräänkuuluttama tehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen ulotu sen omaan toimintaan.

Kysymys on perusteltu, vaikka eduskunta onkin kansainvälisesti verraten yksi maailman halvimmista parlamenteista asukasta kohti laskettuna. Mutta eduskuntaan pätee myös sama kuin muuhun julkiseen sektoriin: kustannussäästöjä on turha odottaa ilman rakenteiden radikaalia muuttamista.

Toki eduskunnan rahankäytössä on tuunattavaa ihan nykyiselläänkin. Paljon parjatut ulkomaanmatkat ja taksit vievät eduskunnan menoista kuitenkin vain marginaalisen osuuden. Jos eduskunnan menoja aiotaan merkittävästi supistaa, silloin on supistettava koko laitoksen toimintaa, vähennettävä edustajien määrää ja tehtäviä.

Edustajien määrän vähentäminen ei olisi kuitenkaan ihan yksinkertaista. Samalla pitäisi uudistaa mm. vaalipiirijako ja valiokuntajärjestelmä. Jos vaalipiirejä ei samalla yhdistettäisi, suurten puolueiden asema vahvistuisi kohtuuttomasti. Myös eduskunnan valiokuntien koko olisi pakko puolittaa, jolloin vain suurimmat puolueet saisivat edustajansa kaikkiin valiokuntiin. Samalla valiokuntatyön laatu heikkenisi, kun lakiesitysten tulvaa seulomassa olisi vähemmän eri näkökulmia edustavia edustajia.

Itse asiassa eduskunnan käsittelemien asioiden määrä on viime vuosina vain kasvanut, eikä vähenemisen merkkejä ole odotettavissa. Jos esimerkiksi EU:n perussopimusuudistus toteutuu, kansalliset parlamentit saavat entistä enemmän vaikutusmahdollisuuksia EU:n päätöksentekoon. Tämä tarkoittaisi tietysti sitä, että EU-asioita myös käsiteltäisiin eduskunnassa huomattavasti aiempaa enemmän. Jotta kustannukset eivät samalla kasvaisi, merkittävä osa eduskunnan muista tehtävistä olisi pakko siirtää muualle, esimerkiksi ministeriöiden viranhaltijoille … joita jouduttaisiin vastaavasti palkkaamaan lisää.

Yksi syy Suomen eduskunnan suhteelliseen edullisuuteen kansainvälisessä vertailussa on palkkataso. Karkeasti yleistäen voi sanoa, että mitä korruptoituneempi maa, sitä korkeampaa palkkaa johtaville viranhaltijoille ja poliitikoille joudutaan maksamaan. Muuten houkutus lahjusten vastaanottamiseen kasvaa liian suureksi. Ja Suomi on tunnetusti yksi maailman vähiten korruptoituneita maita.

Itse asiassa eduskunnan ja ryhmäkanslioiden viranhaltijoiden, kansanedustajien avustajien ja itse edustajien palkkataso on pian sillä tasolla, että se alkaa hankaloittaa ammattitaitoisen väen saamista. Kun esimerkiksi viime eduskuntavaalien ehdokaslistoja käy läpi, sieltä puuttuvat suurituloisten ammattiryhmien edustajat lähes kokonaan. Pelkkä aatteen palo ja lukion rehtorin tulotaso eivät vaan riitä kaikille hyvitykseksi ylipitkistä työpäivistä ja menetetystä yksityisyydestä.

Entä ne ulkomaanmatkat? Globalisoituneessa maailmassa kansainvälisten kontaktien merkitys on kasvanut rajusti. Suomen asioita ei voi enää hoitaa pelkästään Arkadianmäellä istumalla. Toki delegaatioiden kokoa voidaan supistaa, mutta silloin pienten puolueiden edustajat eivät enää mahdu mukaan. Delegaatioihin osallistujatkin kun valitaan puoluekannan mukaan. Ja jos joku kuvittelee, että ne matkat ovat ”fun and games”, se ei todellakaan pidä paikkaansa. Joskus sitä matkan loppupuolella toivookin, että jonkin sortin työaikalaki säätelisi myös eduskunnan virkamatkojen ohjelmaa.

Eduskuntaan pätee sama kuin muihin organisaatioihin, joiden kustannustehokkuutta yritetään parantaa: Lapset lentävät helposti pesuveden mukana, säästöt lisäävät kokonaiskustannuksia. Onneksi sentään matkapuhelinten uusimisen lykkäämisestä luovuttiin. Näiden vanhojen kanssa tappeleminen vie sekä edustajilta että atk-tuelta niin paljon aikaa ja vaivaa, että uudet säästävät itsensä takaisin muutamassa kuukaudessa. Eikä hajonneiden puhelinten tilalle saa uusia samanlaisia enää mistään.

Mutta on eduskunnan rahankäytössä rempattavaakin. Esimerkiksi lisärakennuksen eteen hätätyönä istutetut männyntaimet ovat ainakin kilohinnaltaan Suomen kalleimmat puut. Niitä kun ei kukaan huomannut tilata ajoissa ennen EU-puheenjohtajuuden alkua.

Jaa sivu: