— Kasvi Jyrki

Bitti uurnaan vilahtaa

Vaaleja on totuttu pitämään aika yksinkertaisena asiana: Numero lappuun ja lappu uurnaan, laput uurnasta, laskenta ja tulos.

Kun äänestysjärjestelmää on alettu siirtää tietokoneille, yksinkertainen paljastuukin yllättävän vaikeaksi. Ainakin jos sähköisissä vaaleissa halutaan varmistaa esimerkiksi vaalisalaisuus, tuloksen luotettavuus ja äänestäjien luottamus.

Suomen perinteinen tapa järjestää vaalit on aika nerokas. Järjestelmä luotiin aikana, jolloin kansalaisryhmät eivät luottaneet toisiinsa. Siksi äänestyspaikoilla on niin paljon eri puolueiden edustajia vaalivirkailijoina, vahtimassa toisiaan. Nykyään virkailijat vitsailevat ja keittävät takahuoneessa kahvia, mutta sata vuotta sitten he nimenomaan takasivat vaalituloksen rehellisyyden.

Nykyisessä järjestelmässä jokainen puolue pystyy omien vaalivirkailijoidensa avulla arvioimaan, onko äänestyspaikoilla tai laskennassa tapahtunut vilppiä.

Ei ole mitään taetta siitä, etteivät väestöryhmien välit voisi joskus taas kiristyä. Silloin luottamuksen vaalijärjestelmään on oltava vankkumaton.

Siksi sähköistä äänestystä kehitettäessä kannattaa kiirehtiä hitaasti. Olla ennemmin liian huolellinen kuin unohtaa järjestelmään yksi heikko lenkki.

Edellisen hallituksen päätöstä kokeilla sähköistä äänestämistä seuraavissa kunnallisvaaleissa on kritisoitu, mutta itse asiassa pilottihanke on jo nyt osoittanut tarpeellisuutensa. Keskustelu sähköisen äänestysjärjestelmän turvallisuudesta ja luotettavuudesta on tuonut julkisuuteen sähköiseen äänestämiseen liittyviä haasteita, jotka tietoyhteiskuntahypessä helposti unohtuvat.

Erityisesti esiin on noussut luottamus. Voiko äänestäjä luottaa äänestysjärjestelmään, jonka toimintaa hän ei ymmärrä, tai jonka toimintaperiaate on liikesalaisuus? Äänestäjän täytyy vain luottaa, että järjestelmä on toteutettu asianmukaisesti, että järjestelmää testanneet puolueettomat auditoijat ovat olleet huolellisia.

Tai sitten järjestelmä voi olla avoin, jolloin periaatteessa kuka tahansa voi tutustua sen toimintaan, edellyttäen että hän ymmärtää esimerkiksi tiedon salauksen ja suojauksen matematiikkaa.

Tai sitten järjestelmään on liitettävä paperituloste, jotta vaalitulos voidaan tarvittaessa tarkistaa. Paperitulosteissa on toki omat ongelmansa. Musteen ja paperin lisääminen ja mekaanisten ongelmien selvittäminen tuovat yhtälöön omat tietoturvariskinsä.

Kaikesta tästä on juuri nyt oikea aika kerätä kokemuksia ja keskustella.

Sähköisessä äänestyksessä ei ole kuitenkaan kyse pelkästä tietoyhteiskuntahypestä. Perinteisen vaalitavan luotettavuus on jo heikentynyt, koska yhä suurempi osa äänistä annetaan ennakkoon. Ennakkoäänestyspaikoilla ei istu vaalilautakuntaa toisiaan vahtimassa, eikä ennakkoäänikuorien kuljetusketju ole yhtä luotettava kuin äänestyslippujen kuljetus vaalipaikoilta keskusvaalilautakuntiin.

Ennakkoäänestäminen yleistyy jatkuvasti, ja sähköistä äänestämistä tuleekin tässä pilotissa verrata paitsi vaalipaikalla äänestämiseen myös ennakkoon äänestämiseen.

Jaa sivu: