— Kasvi Jyrki

Verisiä mitaleja

Kun Kiina sai järjestääkseen vuoden 2008 olympialaiset, moni nikotteli päätöstä. Ihmeteltiin, miten olympiakomitea saattoi antaa kisat maahan, jonka ihmisoikeustilanne on … kirjaimellisesti kiinalainen juttu.

Itse tunnustaudun toiveikkaammaksi, ajattelin, että Kiinan hallitus yrittäisi ainakin kisojen alla ja aikana kiillottaa ihmisoikeusmainettaan. Ei tietenkään mitään ihmeitä mutta kuitenkin pieniä tärkeitä askelia parempaan suuntaan. Tai että jo pelkkä ulkomaalaisten kisavieraiden tulva toisi Pekingin arkeen uusia näkökulmia, vähän niin kuin Helsingin kisat 1952 havahduttivat suomalaiset Suomen ulkopuolisen maailman olemassaoloon.

Olin väärässä. Kiinan turvallisuusviranomaisten armoton väkivalta Tiibetissä todistaa, että Kiina on edelleen moraaliton imperialistinen diktatuuri. Kiinan johto on ottanut Neuvosto-Imperiumin hajoamisen opetukset sydämeensä eikä anna minkään vaarantaa valta-asemaansa omissa siirtomaissaan, ei edes olympialaisten. Pelko siitä, että esimerkiksi Tiibet tai Itä-Turkestan lähtisi Viron, Ukrainan tai Armenian tielle on näkynyt Pekingin politiikassa jo pitkään.

Han-kiinalaista väestöä on siirretty Kiinan reuna-alueille kiihtyvää tahtia, jotta alkuperäisväestö jäisi vähemmistöksi omilla alueillaan. Myös kulttuuria on alettu kiinalaistaa, ja esimerkiksi Lhasasta ollaan tekemässä "vanhaa kiinalaista kaupunkia". Eräs haastateltu tiibetiläinen mielenosoittaja totesikin, ettei hän edes haikaile itsenäisyyttä, vaan haluaa säilyttää oman kulttuurinsa.

Ja kun joku tiibetiläinen erehtyy protestoimaan, turvallisuusjoukot nujertavat kriittiset ajatukset … ja ajattelijat brutaalisti. Myös koti- ja ulkomaalaiset tiedotusvälineet, mukaan lukien YLE on siivottu pois todistamasta tapahtumia. Lisäksi YouTube on suljettu koko Kiinassa sen jälkeen kun sinne alkoi ilmestyä ihmisten kuvaamia otoksia Tiibetin levottomuuksista.

Kiinan hallituksen kannattaisi tutustua Suomen historiaan. Siihen, miten venäläistämistoimet vain vahvistivat suomalaisten kansallistunnetta ja sorto yhtenäisti kansakunnan, mikä lopulta johti Suomen itsenäistymiseen.

Suomalaisten ja Suomen olympiakomitean on puolestaan aika miettiä, haluammeko me olla mukana pönkittämässä Kiinan hallituksen rakentamia Potemkinin kulisseja. Kisajärjestelyt ovat sinänsä hienot ja vaikuttavat, mutta kuinka paljon verta voi olympia-mitaleissa olla, ennen kuin ne muuttuvat liian raskaiksi kantaa?

Muualla maailmassa puhutaan kisaboikoteista, miksei Suomessa?

 

Jaa sivu: