— Kasvi Jyrki

Myös huonoa yhteisöllisyyttä

Kauhajoen tragedian jälkeen monessa puheenvuorossa on peräänkuulutettu yhteisöllisyyttä tähän yksilökeskeiseen aikaan. Etenkin kouluja on moitittu siitä, että luokkayhteisöt ovat viime vuosina valinnaisaineiden ja luokattoman lukion myötä heikentyneet.

Yhteisöllisyys ei ole kuitenkaan itseisarvo. Yhteisöt voivat olla myös haitallisia. Huono yhteisöllisyys painostaa ihmiset yhdenmukaisuuteen ja sulkee ulkopuolelleen ne, jotka eivät suostu mukautumaan.

Valitettavan usein koululuokkien yhteisöllisyys on nimenomaan tätä huonoa yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi luokaton lukio on ollut monelle nuorelle helpotus, koska kiusaajien kanssa ei ole enää tarvinnut istua samassa luokassa joka tunnilla.

Yhteisöt voivat olla jäsenilleen ja ympäristölleen jopa vaarallisia.Uskonnolliset kultit, moottoripyöräjengit ja äärinationalistit ammentavat voimansa nimenomaan huonosta yhteisöllisyydestä: meidän ja muiden vastakkainasettelusta ja sisäisestä yhdenmukaisuudesta.

Yhteisöllisyyden paradoksi on se, että yhteisöt koetaan hyvin yksilöllisesti. Esimerkiksi hyvinä yhteisönä usein kehutut pienet
paikkakunnat ovat monen mielestä päinvastoin todella ahdistavia, koska kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat. Moni on joutunut jopa muuttamaan pois tällaiselta paikkakunnalta päästäkseen pakoon painostavaksi kokemaansa yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden tasapaino syntyy, kun ihmiset voivat itse valita ne yhteisöt, joihin he kuuluvat.

Moni nauttii kerrostaloasumisesta juuri siksi, ettei rappunaapuria tarvitse tuntea. Se ei tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi hyviä
ihmissuhteita, ettei hän kuuluisi hyviin yhteisöihin. Hän vain valitsee ne itse.

Mutta jos omaa yhteisöä ei löydy, jos ihminen kokee jäävänsä ulkopuoliseksi, silloin on syytä huolestua. Silloin yhteisöllisyyden
tarve voi vääristyä itseään vastaan, vihaksi nimenomaan "omaa" yhteisöä kohtaan.

Jaa sivu: