— Kasvi Jyrki

Eläkemasennus

Suomalaisten työuria on pidennettävä lähivuosina useilla vuosilla, jotta Suomi selviää väestön nopeasta ikääntymisestä. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, ja 1970-luvulla syntynyt sukupolvi on poikkeuksellisen pieni.

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopu eläkekysymyksessä on enemmän kuin tervetullut, joskin kunnianhimoa olisi kaivattu paljon enemmän. Syntyneen sopimuksen tavoitteena on nostaa vuoteen 2025 mennessä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella. Viime vuonna keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän odote oli 25 vuotta täyttäneillä 59,4 vuotta, vuoden 2025 tavoitteena on siis 62,4 vuotta.

Muodollisen eläkeiän nosto ei pidennä työuria, sillä työkyvyttömyyseläke on suomalaisten todennäköisin syy poistua työelämästä. Keskimääräisen eläkeiän nostamisessa olennaista onkin puuttua työkyvyttömyyden syihin. Kyse ei ole vain iäkkäiden työntekijöiden jaksamisesta vaan myös niistä ihmisistä, jotka ajautuvat eläkkeelle joskus hyvinkin nuorina.

Yksi nopeimmin lisääntyvä varhaisen eläköitymisen syy on masennus. Masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on 1990-luvun loppupuolen jälkeen lähes kaksinkertaistunut. Ja hyvin usein syy masennukseen on nimenomaan työelämässä. Henkinen työsuojelu ja henkilöjohtaminen on laiminlyöty.

Kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä lähes puolet myönnetään mielenterveyden häiriöiden takia. Työperäisten mielenterveysongelmien ehkäisy ja psyyken sairauksien hoito ovatkin uskottavan eläkeiän noston keskeinen edellytys.

Masennus sinänsä ei ole väestössä lisääntynyt, vaikka vuonna 2007 oltiin noin 2,5 miljoonaa päivää poissa töistä masennuksen takia. Masennuksen vuoksi myönnettyjen eläkkeiden ja sairauslomapäivien määrät ovat kuitenkin lisääntyneet työelämän koventumisen takia.

Vuonna 2007 noin 4 600 suomalaista siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeellä oli masennuksen vuoksi saman vuoden lopussa yhteensä noin 37 000 suomalaista. Masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkemenot olivat 491 miljoonaa euroa. Vuosittain noin 200 000 suomalaista sairastaa vakavaa masennusta.

Oireilua ja sairautta ennalta ehkäisevät keinot tunnetaan hyvin, mutta tätä tietoa ei osata hyödyntää työpaikoilla. Seurauksena on turhia taloudellisia kustannuksia työnantajille ja inhimillisiä kustannuksia työntekijöille ja heidän perheilleen. Työssä selviytymisen ongelmiin täytyy puuttua varhaisessa vaiheessa ja taustalla olevat syyt poistaa ajoissa.

Vastuu on hyvin pitkälti työnantajilla. Työnjohdon ja työnmuotoilun täytyy muuttua työssä jaksamista tukeviksi. Lukemattomat työhyvinvointiohjelmat täytyy nyt jalkauttaa työpaikkojen arkeen.

Masennuksen takia aikaiselle eläkkeelle joutuu usein keski-ikäinen ihminen. Tällöin hän menettää myös työyhteisönsä, mikä voi johtaa uusiin ongelmiin ja pahentaa sairautta. Työelämän käytäntöjä tulee pehmentää siten, että masentunut tai uupunut voi jatkaa työssä edellytystensä mukaan. Myös työyhteisöjen tulee sallia epätäydellisyyttä nykyistä paremmin.

Eläkeiän nostoa ei voi toteuttaa irrallisena eläkeratkaisuna vaan kyse on koko sosiaaliturvasta. Esimerkiksi masennukseen sairastumisen jälkeen olennaista on, että hoitotakuu toteutuu, hoitokäytännön toimivat ja vaikuttavat, palveluketjut toimivat saumattomasti, eri toimijoiden yhteistyö sujuu, ja että hoito ja kuntoutus ja työelämään palaaminen toteutetaan laadukkaasti.

Jaa sivu: