— Kasvi Jyrki

TTIP - 310 miljardin euron sopimus

Venäläinen puu kulkee ilman puutulleja Suomen sellukattiloihin. YLE:n TV-ohjelmia voi katsella Internetistä Virossa. Lähi-Alepasta voi ostaa botswanalaisia elintarvikkeita. Yhdysvalloista tuotu Blu-ray-elokuva toimii suomalaisessa soittimessa.

Vapaata kauppaa, tuotteiden ja palveluiden vapaata liikkumista pidetään yleensä hyvänä asiana. Kaupankäynti on levittänyt vaurautta ja hyvinvointia. Protektionismi, oman maan yritysten suojeleminen kilpailulta on kostautunut. Tukien ja tullimuurien laiskistamat yritykset ovat menettävät kilpailukykynsä.

Lainsäädäntöä Atlantin yli

Tuonnin rajoitukset, tullimaksut ja tukiaiset eivät ole ainoita vapaan kaupan esteitä. Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota eri maiden erilaiseen lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan. Esimerkiksi Suomessa elintarvikkeissa on oltava tietyt merkinnät tietyillä kielillä, Norjassa toiset merkinnät toisilla kielillä.

Kauppasopimusneuvotteluissa on etsitty yhteisymmärrystä kansallisten säädösten yhtenäistämisestä ja keskinäisestä tunnustamisesta. Päteekö Suomen viranomaisen tekemä sähköturvallisuustestaus myös Venäjällä? Vaativatko Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen viranomaiset kuorma-autojen alimmalta astinportaalta samaa korkeutta?

Pelkästään Euroopan unioni ja Yhdysvallat käyvät joka päivä kauppaa kahdella miljardilla eurolla. Ei ihme, että ne ovat jo pitkään pyrkineet purkamaan keskinäisen kaupankäynnin esteitä. Viimeisimpiä Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -vapaakauppasopimusneuvotteluja on käyty viime heinäkuusta alkaen.

TTIP-sopimuksen on väitetty vilkastuttavan kaupankäyntiä niin paljon, että pelkästään Euroopan unionin talous hyötyisi siitä 120 miljardia euroa, Yhdysvaltojen talous 90 miljardia ja muun maailman talous 100 miljardia euroa, vuodessa.

Neuvottelujen tavoitteena on paitsi purkaa olemassa olevat vapaan kaupan esteet myös luoda mekanismi, jolla uusien esteiden synty torjutaan jo ennakolta.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat voisivat puuttua toistensa lainvalmisteluun, jos laki uhkaisi vapaata kauppaa. Kuka, miten ja millä valtuuksilla tämän tekisi Atlantin itä- ja länsirannalla, on kuitenkin edelleen auki. Samoin se, suostuvatko Euroopan tai Yhdysvaltojen poliitikot luopumaan oikeudesta säätää omat lakinsa riippumatta vastarannan yritysten mielipiteistä.

Kloorattua gmo-hormonikanaa

TTIP-neuvottelut ovat keskittyneet työntekijöiden oikeuksiin, tietosuojaan, finanssimarkkinoiden sääntelyyn, ympäristönsuojeluun sekä elintarviketeollisuuteen ja maatalouteen. Kaikissa on omat kiistakysymyksensä sekä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä että sisällä.

Esimerkiksi tietosuojan Eurooppa näkee yksityisyyden ja kansalaisoikeuksien perustana, Yhdysvallat pitää sitä hallinnollisena riesana. Lisäksi EU-parlamentti on päättänyt, että tietosuojasta ei neuvotteluissa tingitä, tai se on rajattava neuvottelujen ulkopuolelle.

Vastaavasti elintarvikepuolella kiistellään esimerkiksi klooratun broilerinlihan, hormoneilla kasvatetun pihvikarjan ja gmo-elintarvikkeiden vapaasta kaupasta.

Yhdysvaltojen vaatimukset ovat jatkoa jo pitkään jatkuneelle painostukselle. Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa Yhdysvallat on syyttänyt EU:n elintarvikelakien olevan silkkaa protektionismia.

Investoijat ja yritykset ensin

Eniten TTIP-neuvotteluissa on herättänyt huolta investointisuoja. Jos esimerkiksi suomalainen yritys rakentaisi Yhdysvaltoihin kaivoksen, Yhdysvallat ei sen jälkeen saisi haitata sen toimintaa lainsäädäntöään kiristämällä. Jos suomalainen investoija katsoisi amerikkalaisviranomaisten loukanneen oikeuksiaan, se voisi haastaa Yhdysvallat ISDS-välimiestuomioistuimeen (investor-to-state dispute settlement).

Sen sijaan kotimaisia yrityksiä investointisuoja ei koskisi. Niitä koskevat kiistat ratkaistaisiin perinteiseen tapaan tavallisessa tuomioistuimessa.

Alkujaan investointisuoja lisättiin kauppasopimuksiin turvaamaan investoijien asemaa esimerkiksi tehtaiden kansallistamiselta. Näistä sopimuksista saadut kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että investointisuojaa voidaan käyttää myös suoranaiseen rahastukseen ja kiristykseen. Jos ette säädä meitä miellyttäviä lakeja, me haastamme teidät välimiesoikeuteen.

Etenkään kehittyvillä mailla ei riitä rahkeet vuosia kestävään ja miljoonia euroja maksavaan välimieskäsittelyyn.

Esimerkiksi kun Hampurin ympäristöviranomaiset vuonna 2009 määrittelivät Vattenfallin rakentaman hiilivoimalan jätevesipäästörajat, Vattenfall haastoi Saksan valtion ISDS-välimiesoikeuteen kansainvälisen energiainvestointisopimuksen perusteella. Vattenfall vaati Saksalta 1,4 miljardin euron korvauksia, mutta tyytyi lopulta sovitteluratkaisuun, joka lievensi voimalan jätevesipäästöille asetettuja rajoituksia.

Tällä hetkellä välimiesoikeudessa on toinen Vattenfallin haaste Saksan valtiolle, jolta Vattenfall vaatii 3,7 miljardin euron hyvitystä Saksan päätöksestä luopua ydinvoimasta.

Vastaavasti kun Australia vuonna 2011 sääti uuden tupakkalain, joka kieltää logojen ja tuotemerkkien käytön tupakkapakkauksissa, tupakkayhtiö Philip Morris haastoi Australian valtion ISDS-välimiesoikeuteen ja vaati lain toimeenpanon keskeyttämistä sekä korvauksia menettämistään tuloista. Haasteen käsittely on edelleen kesken.

Salaisuuksia ei enää ole

Kun TTIP-sopimus joskus saadaan neuvoteltua valmiiksi, vannoutuneimmankin vapaakaupan tukijan kannattaa lukea se huolella ennen kuin päättää kannattaako neuvottelutulosta.

Olemmeko valmiita luopumaan oikeudesta valvoa ja säädellä Euroopassa ja Suomessa toimivien amerikkalaisten yhtiöiden toimintaa? Haluammeko eurooppalaisten yritysten voivan toimia Yhdysvalloissa vapaasti ilman viranomaisten ”häirintää”?

Sopimuksen lopullinen muotoilu voi yllättää, sillä neuvotteluiden seuraaminen on vaikeaa. TTIP-neuvotteluita on väitetty aiempia huomattavasti avoimemmiksi, mutta käytännössä vain kuusi EU-parlamentin jäsentä on päässyt tutustumaan kaikkein luottamuksellisimpiin neuvotteluasiakirjoihin. He eivät voi puhua niistä ulkopuolisille.

Tällaista salailun kulttuuria ei yksinkertaisesti voi hyväksyä. Jos TTIP-sopimus menee läpi, se sitoo sekä EU-maiden että Yhdysvaltojen lainsäätäjiä! Siitä on käytävä julkista avointa keskustelua myös neuvottelujen aikana.

Luulisi ACTA:n kaatumisen jo opettaneen, etteivät eurooppalaiset enää yksinkertaisesti siedä salassa neuvoteltuja kauppasopimuksia.

Mutta kuten eräs neuvotteluihin osallistunut EU-virkamies totesi: ”Onneksi Brysselissä vuotaa kaikki”.

Jaa sivu: