— Kasvi Jyrki

Riippumaton Yleisradio ja parlamentaarinen valmistelu

Jyrki Kasvi

Kun radiotekniikka kehittyi maailmansotien välillä, eri maiden hallitukset huomasivat pian radion mahdollisuudet. Eri puolille maailmaa perustettiin vauhdilla kansallisia yleisradioyhtiöitä, ja esimerkiksi Suomi valtiollisti vuonna 1934 kahdeksan vuotta aiemmin perustetun O.Y. Suomen Yleisradio - A.B. Finlands Rundradio -yhtiön, jolloin nykyinen Yle sai alkunsa.

Toinen maailmansota opetti katkerasti, miten tehokas propagandaväline radio oli. Tämän seurauksena liberaaleissa demokratioissa alettiin sodan jälkeen painottaa yleisradioyhtiöiden poliittista riippumattomuutta. Venäjän, Turkin ja Unkarin yleisradioiden nykytila kuvaa hyvin sitä mitä tapahtuu, kun yleisradio ei ole riippumaton hallituksesta.

Suomen Yleisradion rahoitus hoidettiin vuosikymmeniä vastaanottimiin sidotuilla lupamaksuilla, joihin hallitus ei voinut suoraan vaikuttaa. Hallitukselle, rahoittajille tai mainostajille ei haluttu antaa mahdollisuutta ohjata Yleisradiota rahan voimalla.

2000-luvulla yhä harvemmassa kodissa on kuitenkaan enää televisiovastaanotinta, josta voisi periä televisiomaksua. Musiikki, elokuvat ja televisio-ohjelmat striimataan internetistä suoraan tietokoneen tai älypuhelimen ruudulle, myös Ylen ohjelmat.

Vuoden 2013 alussa auttamattoman vanhentunut televisiomaksu korvattiin Yle-verolla, joka peritään kaikilta veronmaksajilta. Yleisradio katsottiin niin tärkeäksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa, että sen toiminnan jatkuvuus haluttiin turvata myös tietoyhteiskunnassa.

Vaihtoehtona oli yleinen veronkorotus ja Yleisradion rahoittaminen suoraan valtion budjetista. Erillisellä Yle-verolla haluttiin kuitenkin taata Yleisradion riippumattomuus kulloisestakin hallituksesta.

Yleisradion julkisen palvelun turvaamiseksi Yle-vero sidottiin kustannusindeksiin eli Yle-vero nousee tai laskee sen mukaan, miten hintataso ja Yle-veron tuotto kehittyvät. Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt jäädyttää kustannusindeksin nousuun perustuvan Yle-veron korotuksen. Lisäksi hallitus on päättänyt, että jatkossa vain yli 10 300 euroa vuodessa ansaitsevat maksavat Yle-veroa.  Nykyisin raja on 7500 euroa vuodessa. 

Vuonna 2013 Yleisradiolle annetut lupaukset unohdettiin kahdessa vuodessa.

Yle-veron indeksikorotus olisi tuottanut Ylen käyttöön vuonna 2016 noin neljä miljoonaa euroa. 

Pienituloisten (noin 300 000), joista suurin ryhmä ovat eläkeläiset,  vapauttaminen Yle-verosta tarkoittaa valtionvaranministeriön arvion mukaan noin 20 miljoonan euron vajetta verokertymään. 

Tällä hetkellä on epäselvää miten vaje aiotaan kattaa. Jos lovi aiotaan tehdä Ylen rahoitukseen, täytyy lakia televisio- ja radiorahastosta muuttaa.  

Käytännössä koko veroleikkauksen siirtäminen ylen rahoitukseen tarkoittaisi satojen henkilötyövuosien leikkaamista Ylen ja sen alihankkijoiden toiminnasta. Todennäköisesti radio- ja TV-kanavia jouduttaisiin lopettamaan.

Pienituloisten ja eläkeläisten vapauttaminen Yle-verosta on sosiaalisesti oikeudenmukaista, kunhan Ylen toimintaedellytyksiä ei samalla kohtuuttomasti heikennetä. Vihreät olisivat valmiita kiristämään suurituloisten Yle-veroa kattamaan pienituloisten Yle-verosta vapauttamisen.   

Ei ole kuitenkaan lainkaan varmaa pääsevätkö Vihreät vaikuttamaan Ylen rahoitusta koskeviin päätöksiin. 

Perinteinen tapa turvata Yleisradion riippumattomuus puoluepolitiikasta on ollut Yleisradiota koskevien päätösten parlamentaarinen valmistelu, johon kaikki eduskuntapuolueet, myös oppositiopuolueet ovat osallistuneet ja sitoutuneet. Päätöksissä Yle-veron indeksikorotuksen jäädyttämisestä ja pienituloisten vapauttamisesta Yle-verosta tätä periaatetta ei noudatettu, vaan hallitus teki päätökset yksin, ilman oppositiota. Hallitus aikoo ilmeisesti runnoa muutokset lakiin televisio- ja radiorahastosta ilman parlamentaarista valmistelua.

Yleisradiosta on tullut päivänpolitiikan pelinappula.

Sillä ei tietenkään ole Ylen rahoituksen leikkaamisen kanssa mitään tekemistä, että hallituspuolue Perussuomalaisten kansanedustajat ovat toistuvasti kritisoineet Yleisradion uutisointia ja ohjelmapolitiikkaa, mutta jo epäilys poliittisesta motiivista syö luottamusta Yleisradion riippumattomuuteen.

Riippumattomuus on yleisradiotoiminnan perusidea ja olemassaolon oikeutus. Kansaa palveleva kulttuuri- ja tiedonvälitysinstituutio voi lunastaa suomalaisten luottamuksen vain riippumattomuudella poliittisista ja taloudellisista suhdanteista. Yleisradio ei saa taantua hallituksen käsikassaraksi, vaan parlamentaarisen valmistelun perinne tulee säilyttää.


Kansandustaja ​Jyrki Kasvi on liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen sekä Yleisradion hallintoneuvoston jäsen.